Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Oli jo myöhäinen ilta, kun hän ehti huvilan portille. Kova hälinä veti hänen huomionsa puoleensa. Kuului siltä kuin se olisi tullut kiivaasta kiistasta. Hän tunsi kartanonhoitajan Hegion harmittavan äänen, joka röyhkeimmällä tavalla käski jonkun lähteä pois. "Mene tiehesi!" huusi hän. "Enkö minä jo ole sanonut sinulle, ettei hän ole täällä?" "Pois tieltä, riiviö!" vastasi toinen.
Clematitis-kasvi kädessä seisoi hän siinä onnellisena riutuvan auringon laskiessa, kunnes äkkiä puhkesi sanomaan: »Hiisi vie, nythän on jo myöhäinen... Täytyy joutua kotiin!... Hyvästi!» »Minä tulen kanssanne», sanoi Méraut. Boscovitsh hämmästyi.
Niin kauvan kuin kaupungissa viivytte, asutte minun luonani; emäntäni kyllä hankkii teille huoneen." "Paljon kiitoksia, sir, mutta minä lähden takaisin iltajunalla; Herra siunatkoon, kuinka myöhäinen jo on! Minun täytyy sanoa teille jäähyväiset. Minulla on muutamia asioita toimitettavina tädilleni, ja minun pitää ostaa uusi nukki Susey'lle."
Nytpä taas kaikki on hiljaa, tuuli ja sade yksin hallitsee, lamput ovat sammutetut, Mugbyn asemahuone kuolleena, hämärästi häämöittävänä; se on vetänyt viittansa silmien yli, niinkuin Caesar, kun hän murhattiin. Ja nyt, kun myöhäinen matkustaja asteli edestakaisin, kulki myös hänen mielensä sivuitse kummitteleva juna pimeän kautta; se oli hänen elämänsä juna.
Illallispöytä, jossa vieraat istuvat, ulottuu kunnia-istuimelta ylös taka-alalle. Skulea vastapäätä istuu Pool Flida ja Boord Bratte. Muutamia halvempia vieraita kestitetään seisovillaan oikealla puolella. On myöhäinen ilta; sali on kirkkaasti valaistu. Hiljaa huoneessa; Jatgeir runoilija tahtoo lausua runoelmansa Skule kuninkaan kunniaksi.
Erään kerran kevättalvella läksi isä markkinoille. Olin sanomattoman iloinen tästä matkasta, sillä kummi oli luvannut isän mukana lähettää minulle uuden mekon. Pitkät ajat olin odottanut tätä lähtöpäivää ja nyt odotin taas hartaasti, että markkinat olisivat ohitse ja isä tulisi kotiin. Ilta oli jo myöhäinen, me olimme jo paneutuneet maata, kun isä tuli. Ulkoa alkoi kuulua kovaäänistä puhetta.
Vasta silloin, kun hätähuudot itäiseltä rajalta tulivat aivan haikeiksi, päätettiin, että Sten Stuure ja useat muut herrat kokoisivat sotavoiman ja itsekin lähtisivät Suomen puolelle. Mutta vuoden-aika oli jo myöhäinen ja valmistus-toimet tietysti vetivät aikaa.
Vaikka olikin myöhäinen, vallitsi täällä sama sekasorto kuin muillakin asemilla, ja yhä vaan sama nähtävä: haavoitettuja, haavoitettuja. Ei, ei aivan sama näky: Königinhof oli aivan *täynnä* noita onnettomia.
Tuomarilla oli täysi syy tuomita minut lukon murtamisesta ja törkeästä varkaudesta semmoiseen kovaan rangaistukseen, joka senkaltaiselle pahantekiälle lain mukaan tuli. Hän jo uhkasi vitsoilla ja vankeudella. Pelastus näytti olevan myöhäinen.
"Vasta panin tulelle ... eikähän tuo myöhäinen vielä olekkaan", vastasi emäntä, Annamari, pirtin perältä, jossa villoja karttasi ja toisella jalallaan pikku Junnun kätkyttä soudatti. "Nälkäpä tuolla tuli..." Isäntä riisui kinttaansa, solmi yhteen ja heitti leipäorren nenään.
Päivän Sana
Muut Etsivät