Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
HOFFMANN. Mutta, herran nimessä, keneltä se sitte meni? KALLE SAVOLAINEN. Elähän hättäile neät. Se toverinj voan, se joka on piällysmies, niin hänhän se lähetti mun tänne sen saman asjan tähen. HOFFMANN. Minkä hiiden asian? KALLE SAVOLAINEN. Hei, sen jalan tähen neät, se kun nilikutti sitte niin pahast', niin myö arveltii jotta, kai se tais männä tiloiltasa tahi aivan poikki, neät.
Se tarkoittaa sitä, kun harjuvenäläinen, jolta se ostettiin, sanoi sitä "patent-leeveriksi". Kyllä minä ymmärsin... Vaan eiköhän viskata kelloja. En viskaa, minun on parempi, päätti poika päätään kallistaen. No myö sitten. En myö, se maksaa sata markka. Vai et myökään. Jos lienet tullut tällä kellollasi kihlaamaan itsellesi tuota tämän talon tytärtä.
"Minkäpä minä sitte teen, kun asia kerran niin on miehissä päätetty." "Minä en maksa kahdeksaa tuhatta." "Ja minä en myö alle," "Kauppa siis jääpi tekemättä!" "Kuinka itse vaan tahdotte." "Minä tahdon niin, se on sanottu", sanoi ostaja, ja lähti taas pois.
Ja on teillä muutenkin jo tarpeeksi sitä kunnian ja rehellisyyden mainetta. Ei me sitä tavoitellaksemme. Meistä vain tuntui, niinkuin ei muutenkaan olisi voinut, sanoi Söderling. Eihän isäntä vaan naapurille myö? kysyi Söderlingska. En. Sitä minä en tee ... en ainakaan teidän osaanne ... ja milläpä se sekään ostaisi. Eihän tiedä.... Alettiin soittaa yhteen.
"Ei, hyvä veli minulla on." "Niin, sinua kohtaan ehkä." "Sinua kohtaan myöskin." "Ei ole, miksi hän ei sitten myö kirjaa?" "Sen tähden, että hän tahtoo antaa sen minulle." "Antoiko hän sen sinulle? Myötkö sen?" "En myö, Lailaseni, minä en myö sitä, minä lahjoitan sen sinulle." "Lahjoitatko sen minulle? Saanko minä sen? Onko se oleva minun kirjani?
"Mikä vika?" kysyi Laila ihmetellen. "Se vaan, ett'ei se ole minun. Etkö myö sitä minulle?" "En myö," sanoi Laila hymyillen, "kuinka sinä voit ajatella, että möisin oman soman 'Vihurini' sinulle?" "Minä annan sinulle siitä 10 taalaria." "En myö kahdesta kymmenestäkään taalarista enkä mistään hinnasta! Entäs sinä, Inga, mistä porosta enimmin pidät?" kysyi Laila häneltä.
Hän meni Legreen luo ja pyysi sopivasta maksusta Tuomon kuollutta ruumista, voidakseen haudata sen sopivalla tavalla. "Kuolleita neekerejä minä en myö," sanoi Legree kiihkeästi. "Vaan jos todella ja välttämättä tahdotte ottaa ruumiin, niin tehkää se; vähempihän on minulla siitä tekemistä."
"Tahdotko myödä minulle tämän kirjan?" kysyi Laila häneltä omalla kielellään. "Minä en myö sitä." "Miksi et? Myöthän kaikkea muutakin, jota sinulla on, miksi et saata myödä kirjaa?" "Raamattua en kuitenkaan myö. Olen saanut sen lahjaksi ja nimenikin seisoo siinä." "Voithan ostaa uuden kirjan ja kirjoittaa nimesi siihen." "Täällä Ruijassa ei ole semmoista kirjaa saatavana.
Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan pääte` sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Wenäen Karjalassa ja Aunuksen maalla, joissa sanotaan esim. myö tullah. Tässä eriäävät kuitenkin Wepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. tuleebat, saabat, pehmentämättä p:tä yksiköistä tuleebi, saabi v:ksi.
Silloin kysyi se, joka oli puussa ollut: "kuulehan, sanopas minulle, mitä karhu kuiskasi sinun korvaasi". Toinen vastasi: "Kaikkea sitä minä en ymmärtänyt; mutta yhden seikan se oikein selvästi mörähti minun oikeaan korvaani, nimittäin: 'älä myö karhun taljaa ennenkuin olet saanut itse karhun'. Ja vasempaan korvaani se kuiskasi: 'Se, joka hädässä jättää ystävänsä, on huono mies'".
Päivän Sana
Muut Etsivät