Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
»Sepä on kauhean sitkeätä», huudahti Knut. »Täällä kotonahan kaikki kestää ijankaikkisesti.» »Mutta mutta », änkytti Pietari, »eikös se ollut oikein?» »Mene torille, osta ja myö, liho ja käytä korkeita kauluksia niinkuin Hamre, hyvä Pietari. Oli paha, että te estitte valitsemasta häntä. Hän voisi nyt olla ministeri.» »Hamre? Mutta et suinkaan sinä voi tarkoittaa, että ?»
Lue sinä käsität kohta, ettei mikään järkevä kauppias » Knut keskeytti hänet. »Olkoon menneeksi. Minä uskon sinua mielelläni. Mutta onko ketään tässä kaupungissa, joka tahtoo auttaa sinua?» »Minun asemani ei peloittaisi ketään.» »Sinun asemasi. Mutta sinä itse. He eivät luota sinuun.» »Ne, jotka voisivat auttaa, ovat minun verivihollisiani.» »Isä myö ja maksa.»
Se on käsi kuivakohon, joka tähän haavan laitti; haava tää parantukohon, kuume kohta jäähtyköhön, niinpä totta kuin tään ristin minä nyt tulessa poltan sekä siunaan Maariaisen nimessä tämän pikarin ja myö tämän juomatilkan.» Hän viskasi ristin tuleen ja sovitteli pikarin Yrjön huulille. »No, johan hän juopi; silloin ei elämäkään ole kaukana. Nostakaapas ylös miestä, että osaa juoda.»
"On varmaankin hyvin monta, mutta ei täällä Ruijassa." "Onko se sinun kirjasi?" "Ei, se on veljeni kirja." "Veljesi kirja? Voi, jos kauppias sen möisi, minä ostaisin sen." "Hän ei sitä myö." "Minä annan hänelle siitä poron. Minä annan hänelle kaksi, kolme, neljä poroa kirjasta." "Voithan häneltä kysyä."
Manasse heitti sitä palikalla ja niin saatiin puheenaihe: Hiku näet viskasi nyt kivellä ja johtui siitä Pietari Isaskaarille kostaaksensa kerskaamaan: »Kun oisj nyt mestarj härkänä niin myö kun oikein sitä kivellä viskoisimma!... Viskoisimmakoon, Manasse?»
Harvinainen vieras otettiin talossa hyvästi vastaan ja vietiin oikein "vieraskamariin", johon talon isäntäkin kohta tuli. "Ettekö myö minulle Lukulan torppaa?" kysyi Niemimäkelän isäntä heti, kun talon isäntä tuli. "En. Mitenkä minä sen möisin, kun se on Lukulan Matin?" "Teidän maallahan torppa kumminkin on." "Niin onkin ja siltipä minä tiedän, kuka torpan oikea omistaja on."
Niin pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan, tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan? ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.
"Wilja on warsin painawaa ja hywää, mitä waaditte tynnyristä rukiista ja ohrista?" kysyi wieras, hypitellen kämmenellään kumpiakin jywälaatuja. "Ehei, en minä myö jywiäni", sanoi isäntä. "No miksikä ei?" kysy ostaja kummastellen. "Nyt on tullut sekalainen wuosi." "Ei kuitenkaan niin huono, ettei maakunta sillä toimeen tule." "Mutta jos sattuisi tulemaan useampia katowuosia?"
Nyt vasta huomasin, että jokaiseen näytteeseen oli kiinnitetty kortti, sisältävä ilmoituksen tavaran valmistuksesta, aineesta ja laadusta sekä sen arvon, joten kyseleminen oli tarpeetonta. »Palvelijan ei siis tarvitse sanoa sitä eikä tätä tavaroista, joita hän myö, vai kuinka?» kysyin. »Ei, hänen ei tarvitse tietää tai olla tietävinään niistä mitään.
Nään pojanpoikas, kuinka pitkin rantaa tuon joen ylpeän hän metsästävi susia noita, kaikki kauhull' lyöden; myö heidän lihansa viel' elävänä, ne sitten teurastaa kuin vanhat raavaat, muilt' elon riistää, arvon itseltänsä; metsästä turman hurmehisna tulee, jälkeensä sellaiseks sen jättää, että ei tuhatvuoteen ennalleen se verso.»
Päivän Sana
Muut Etsivät