Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Toivon ett'en koskaan napise Jumalalle", vastasin, katsoen häntä suoraan silmiin. "En pelkää mitään, jota Hän antaa minun tehdä tai kantaa. Kaikki mitä Hän lähettää on kyllä hyvää. Minua et tarvitse murehtia, isä, ja ethän Stefanistakaan ole levoton." "En, en", vastasi hän, "Stefan on saanut osansa, ja hän on vankka poika; Jumala häntä siunatkoon.
Minä luulenkin, että sinä näytät laihtuneelta, vaikka silmäsi ovat niin virkeät. Kuinka sinun on, lapsi? Mutta kuulematta Helenan vastausta hän vaipui ajatuksiinsa. Jonkun ajan hän itsekseen hymyiltyään sanoi: Olisipa silloin helppo elää, jos ei tarvitsisi mistään tulevaisuudesta murehtia! Me olemme luotu sellaista elämää varten ja siihen me tulemme, sanoi Helena,
Mutta miksei hän voisi ilmaista sitä Kallelle jo ennenkin? Kalle ei saa murehtia. Hänen täytyy tietää, millä tavalla hän sai rahansa, kuka hänelle ne antoi. Hänen täytyy voida ottaa vastaan jumalan lahja ja siitä iloita. Kalle istui kala-aitan kynnyksellä panemassa silakanpaloja turskasiimaan. Helga kyykähti hänen viereensä häntä auttamaan. Ei se ole mikään synti, jos ei ilmoitetakaan tulliin.
Minusta on aivan tarpeetonta murehtia sen asian vuoksi; kyllä minäkin ymmärrän lakiasioita sen verran kuin joku muukin", sanoi tuo hyvä ja totuutta harrastava polisimies. Jaakko tuli niin hyvilleen tuon puheen kuultuansa, ett'ei ollut tietää millä tavoin olisi voinut hyvyyttänsä osoittaa tuolle hyvälle kyydittävällensä. Noin keskustellen kulkivat he matkaansa eteenpäin.
"Tanssiaisissa merimieshuoneessa toissa vuonna, kun te istuitte siellä penkillä miehenä mielestänne ja niin hangoittelevana tirkistelitte minuun ja meihin kaikkiin, ajattelin minä, ett'en kenenkään huonomman miehen kanssa tahdo mennä naimiseen!... Myöhemmin iltasella tiesin myös, ett'ei se tapahtuisi kenenkään muun kanssa, jos olisin ollut niinkuin muut, eikä minulla olisi ollut niitä, joista tulee murehtia... Sentähden ajattelin, että hänelle ei sinun pidä antaa semmoisia ajatuksia päähän, niin että se sitten koskisi häneen, kun sinun pitäisi sanoa ei!... Minä tein, mitä voin, Juhl!"
Esitys tuntui warsin hywältä, sillä tunnustaa täytyy, että itsekin aloin murehtia yön yli toimeen tulostani kylmän tähden.
Minä luulin mahdolliseksi totisesti rakastaa yhtä olentoa maailmassa, kaikkia muita rakastamatta; minä luulin mahdolliseksi totisesti murehtia yhtä olentoa, joka oli mennyt maailmasta, osaa ottamatta kaikkien muitten murehtivien suruun. Näin ovat elämäni opetukset tulleet nurin käännetyksi! Minä olen kalvanut omaa kivulloista, pelkurimaista sydäntäni, ja se on kalvanut minua.
"Onhan ihmisellä usein murhettakin", vastasi muori, "ja silloin on muuta hyvä olemansa". "Ei peitolla ikänä tarvitse murehtia", väitti neiti. "Onpa siinä punaisia kukkiakin, joten se sopii ilossa ja surussa, mutta" lisäsi hän ikään kuin itseksensä "jos Liisu rusthollarin ottaa, laitan hänelle punaisen peiton ja teetän tästä itselleni häävaatteet vaan Jaakolle hm hänelle on tämä liiankin hyvä".
"Niin, se on kai hänen setänsä omaisuus; sillä minä kirjoitin vaan kaupungin nimen ja: seuraa katteini Hjalmarin postia?" "Ei, Annette kulta, niin se ei ole. Mutta, Jumalan kiitos, sinä et tarvitse murehtia, hän on sinulle ansioton, hän on halpa, petollinen ihminen, joka mujerti onnesi ja kenties nauraa sillä." "Mitä sinä sanot? Mikä se on?" kysyi Annette ja karkasi ylös.
"Huonommalla kannallako? täysikasvuinen mies, jolla on vaan pidettävänä huoli itsestään eikä tarvitse murehtia kestään muusta!" huudahti hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät