Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
BUCKINGHAM. Ei, Jumal'auta! Hiiskaust' en kuullut; Kuin mykät kuvat, hengettömät patsaat, Toisiinsa tuijottivat kalmakkaina. Toruen heitä, kysyin määriltä, Mit' äänettyys tää itsepäinen tietää; Hän vastas, ettei kansa kuulemaan Muit' ollut tottunut kuin puhemiestään. Nyt hänen täytyi toistaa lausumani: "Niin herttua arvelee, niin herttua sanoo"; Mut mitään vakuudeks ei itse lisää. Kun puhe päättyi, jotkut meidän miehet Ovella heiluttivat hattujansa Ja joku kymmenkunta ääntä huusi: "Kuningas Richard kauan eläköön!" Hyväksi tätä käyttäen nyt lausuin: "Suur' kiitos, ystävät ja kansalaiset!
ULYSSES. Tekijän väite ei niin hämmästytä Se uus ei liene kuin sen tarkoitus; Hän näyttää suoraan todistelullaan, Ett' eipä kukaan ole minkään herra Vaikk' olkoon kuinka itsevarainen , Jos muit' ei lahjoistaan tee osakkaaksi; Ja ettei itsestään hän näitä tunne, Jos vastaanottajien hyväksymys Ei paina niihin leimaa, niinkuin holvi Kajottaa äänen, tai kuin teräsportti, Jok', antain päivään päin, sen kuumuutta Ja kuvaa heijastaa.
Viel' urokuuluss' en sua kamppailuss' ole nähnyt, vaan nyt kaikkia muit' olet uskaliaamp' ylen paljon, kun sua peitseni peljätä ei, valahuttaja varjon. Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan. Vaan joku kuoloton jos alas taivaast' astunut lienet, en toki taivaisten jumalain kera käy minä taistoon.
LEAR. Teist' uskottuni, holhojani tein ma, Ja seurueeksi vaan tuon määrän vaadin, En muuta. Viisikolmattako vaan Saan luokses tuoda? Niinkö sanoit, Regan? REGAN. Sen vielä kerron: enempää ei meille. LEAR. Nuo häijyt velhot vielä kauneilevat! Kun muit' on häijympiä, kiitost' on jo Se, ett'ei ole häijyin.
Enkö mä, korkein siis jumalattarien se on mulla synty, se myös sun puolisonas aviollinen arvo, sun, joka valtias suur' olet kaikkien kuolematonten iliolaisiin vois vihatessani viskata turmaa?" Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Mutta Hefaiston luo Thetis ehti jo kuuleajalka, kunne ol' itselleen ikilinnan muit' ihanamman, vaskisen, tähdenvälkkehisen jumal' ontuva tehnyt.
Näät hyvä, jonka hyväks myöntää järki, sytyttää rakkautta, sen suurempata, mit' enemmän se sisältääpi hyvää. Olento, niin mi ylevämp' on muita, kaikk' että hyvä hänen ulkopuoltaan säteitä vain on hänen valkeudestaan, muit' enemmän sen täytyy viehtää mielen jokaisen rakkaus, mi tuntee, tietää totuuden, jolla todistus tää lepää.
Johdossaan urot uljaimmat sekä myös useimmat häll' oli; vaskiin välkkyvihin varaeltuna loisti itse hän urhoja muit' ylevämpänä ylväydessään, kosk' oli korkein hän sekä johdossaan enin joukko.
Ei ois tälleen voineet välimme jäädä, meidän kerran ois ne ollut rikottava kuitenkin. Ne ajanpitkään pahenneet viel' oisi. Vain yhden herran tunnen, hänet, jolta saan ravintoni, häntä mielelläni ma seuraan, muit' en mestareita pyydä. Mies vapaa tahdon aatoksissa olla ja runoilussa; toiminnassa meitä maailma yllin kyllin rajoittaa. LEONORA. Hän sinust' usein kunnioittain puhuu.
Tällä suututin sukuni, Esivaltani vihoitin, Näytin itseni olevan Hyvänsuoville suruksi, Irvihampaillen iloksi. Viimein päättää runon seuraavilla loppusanoilla: Olkohon opiksi muille, Jotka saanevat sanoa: "Muit' on mies opettanunna, Itse oli oppimaton."
Niin, murhe Lillan surmas, eikä koskaan hän mulle anteeks suonut, että matkaan niin yksin hänet laskin. Niin hän katos! SITTAH. Poloinen veli! SALADIN. Vaan pois valitus! Me kaikki kerran katoammehan. Ja kuka ties ? Ei surma yksin suista ain' nuorukaista hänen luontoistaan päämäärästään. Myös muit' on vainoojia; ja usein vahvin sortuu niinkuin heikoin. Mut olkoon miten on!
Päivän Sana
Muut Etsivät