Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hae jostakin kelpo veikko, lasi kunniaksemme juo, hae yhtä yrmeä peikko, kas tuoss', ota tukaatti tuo! Ja kiitos, kun muistoa sorjaa sinä elvytit taas ja kun niin olet tuimaa miestä, ja korjaa nyt koipesi helkkariin!» Hän pyyhälsi silmäkulmaa, näkö kai kävi himmeäks, ja näyttäen muotoa julmaa pois pyörähti, sisään läks.
Kuinka monta onnellista muistoa ja suloista toivoa oli noussut hänen mieleensä tätä ommellessa... Kaiken elinaikani niin hän oli ajatellut tahdon säilyttää paraimmat kappaleet näistä, mutta köyhyys oli pakoittanut hänet ottamaan niistä toisen toisensa perästä käytettäväksi, koska häneltä puuttui varoja uudistaa heidän jokapäiväistä vaate-varastoaan.
Oli jo aika mennä jumalanpalvelukseen, ja he odottelivat enää vain piispaa. Tämän he olivat jokavuotisen tapansa mukaan taaskin kutsuneet viettämään Genoveevan muistoa saman alttarin ääressä, jonka luona Genoveeva oli seisonut morsiusseppele päässä.
"Taivaallinen Isä, Sinun käsiisi minä hänen uskon!" Samassa Maria heräsi. "Missä olen? missä olen ollut? sinäkö se olet, Juho? oi! nyt muistan!" Hän ei kestänyt muistoa, vaan vaipui takaisin. Joko nyt oli tullut erohetki? Juhon sydäntä vihlaisi. Hetken kuluttua tuli lääkäri, omenapuun kukkanen napinreijässä, osaaottavainen ja levollinen niinkuin aina. "Tässä näkyy muutos tapahtuneen.
Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin, yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun päästä katsottiin tulevaisuuteen sekä toimihin miehen, niin ei muistoa mulla, jot' ei olis hälläkin ollut, häll' ei toivoa myös, joka mullakin ei sama oisi. Kun eros sitten tiet kuten tuo rakas laulaja laulaa sinne läks iäks hän, minä tänne. Huolia toivat vuodet ja tehtävät, rakkauteen näin painaen kahleet.
Koko päivän olen pitänyt erästä muistoa mielessäni, ainoastaan nähdäkseni, kuinka pitkälle puutumisesi ulottuisi, etkä sinä ole sanonut minulle edes sen vertaa kuin: anna minulle muisku! Tänäkö päivänä, maltapas hiukan ... mutta missä ajatukseni ovatkaan olleet? Nythän on kymmenes hääpäivämme! Kas niin ... nyt olen ottanut sen, mihin olin oikeutettu.
Onnellisemmin se kuitenkin kävi, kuin ensin näytti, sillä hän sai vain kovan täräyksen ja muutamia mitättömiä raamuja. Neljä pitkää tuntia ratsastimme hiljakseen tätä autiota tietä, joka ei voi herättää montakaan raamatullista muistoa matkustavaisen mieleen. Ainoastaan yksi tässä mainittakoon, Krith'in oja, joka jäi oikealle puolen meistä. Tämä oja on tuttu prof. Eliaan historiasta.
"Ken vielä sodan muistoa rakastaa," Kehoitushuuto Hjalmarin kaikui, "Ken kanssain meren aukean teille käy, Ken kilven ja kalvan kisahan käy? Ma laivan sain; sen pohja on heinäinen Ja päivä paistaa laitojen läpi; Mutt' voiton miehet niittävät, laivat ei, Ja voittajan tie on luotettavin."
Minä tiesin ja tunsin, kuinka olin kunnianhimon ja elämänloiston antanut soaista sieluni, juuri niinkuin Agneta oli minulle tuota wiimeistä muistoa lähettäessään kirjoittanut.
Tyttöjen elämässä oli »ensi kesä» aina toivetta, mutta »mennyt kesä» oli »muistoa vain»; talvi oli melkein aina tyhjä, valkea lehti elämän kirjassa, joka sitä selaillessa kääntyi huomaamatta muiden mukana. Kesä oli kuin ainaista pyhää, ja sentähden täytyi olla valmis ja varustautunut sitä viettämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät