Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Taaskin käy mun yksinäisen luona Ystävät nuo mennehet ja kalliit, Autuuteni aikaiset nuo haahmot, Mökki lammin luona, metsä, vuori, Leikit, laulut, riemut, unelmat ja Ensi lemmen kukkais-huokaukset! Oi! ma mietin luonnon lempeyttä, Että kaivatessa meill' on muisto, Josta entis-onni hellä, vilvas Niinkuin aamukaste sydämmelle, Keskipäivän paahtaessa, vuotaa. Maalari.
Minua kummastuttaa. Sinun pitäisi ymmärtää paremmin". Kirje tuotiin vastahakoisesti esiin, ja kun ojensin sen vanhalle ladylle, näin, kuinka se haluton käsi, josta otin sen, vapisi. "Katsotaanpa nyt", lausui Mrs. Markleham, pannen lorgnettiaan silmänsä eteen. "Missä se paikka on. 'Entisten aikojen muisto, kallis Annie'ni' ja niin edespäin siinä se ei ole.
Ilman aikojani astuin, jouduin kadun kulmahan, vaunut väen tungoksessa siinä näkyi seisovan. Tahallaanko, pakostako noin ne seisoi, tiennyt en; kuski pidätti, lakeija karjui kansaparvehen. Mutta vaunuiss' istui herra mukavasti nojallaan, soopelinen viitan kaulus, tähtirivi rinnassaan. Katsoin, katsoin. Tuli mieleen muisto päiväin muinaisten: tuttu muoto tuo, mut missä, milloin olin nähnyt sen?
Tällä samaisella kelpo pyssyllä oli hän aikaisemmin joka yö harjottanut salametsästystä, mutta sitten kun pettämättömän käden oli juopottelu muuttanut heikoksi ja vapisevaksi, oli tämä hupainen ammatti täytynyt jättää sikseen. Vain silloin tällöin, kun hän oli juonut oikein rennosti, valtasi yhtäkkiä ihanien metsästysretkien muisto hänen mielensä.
Vastasi hän sanoen: "on kyllä, ehkä se hevosenkin kannattaisi. Mutta minne aivot sinä, nuori mies ja myös tämä nuori vaimo? Mitä teillä tuolla saarella tekemistä olla mahtaa?" Sanoin minä: "eikö herra pastori minua tunne?" Sanoi hän vastaten: "en, nuori mies, mahdollista olla taitaa, että minun vanhat silmäni sinun nähneet ovat, mutta muisto on heikko; kukasta sinä sitten olet?"
Minua suuresti miellyttää viime aikoina käytäntöön tullut tapa kaunistaa kouluhuonetta kasveilla, kukkasilla ja tauluilla lasten silmien viehätykseksi. Mitä enemmän tätä tapaa harjoitetaan, sitä miellyttävämmäksi tulee vuosien kuluessa sunnuntaipäivän muisto. "Toivottavaa olisi, että sunnuntai olisi lapsille ilonpäivä.
Sprengtport ojensi Löfvingille kätensä kiitokseksi, ja tämä lisäsi liikutettuna: Ellen muutakaan voi, niin lupaan, että kun Yrjö Maunu surren seisoo haudallanne, niin on muisto hänen isänsä ja esi-isänsä teoista antava hänelle lohdutusta ja rohkeutta, aivan niinkuin taivaan kimaltelevat tähdet luovat valoansa pimeille kallioille ja osoittavat erämaassa vaeltavalle hänen tiensä.
Ja hän, min kuva riemun Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun; Hän, jonka muisto saa mun Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun, Hän elää! Povelleni Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina Ruusuiset huulet huulilleni painaa.
Minä tapailin sitä kädelläni ... se oli verinen, poikki hakattu sormi, ja sormessa oli kuparisormus. Lapset ovat uteliaita; minä vedin sormuksen sormesta ja kätkin sen, vaikka kuulin sitä haettavan. Vaikka olinkin pieni ja pahainen, älysin kuitenkin sitä tallettaa; olihan siihen liittynyt muisto hirmuisesta päivästä.
Te saavutte surullisena hetkenä." "Kyllä, sitä ei voi kieltää. Minä otaksun, että ystäväni selitys huomataan riittäväksi, ja kun huomenna palaan Lontooseen, on minulla hauska muisto käynnistäni." Vai niin, palaatteko te huomenna?" "Niin on aikomukseni." "Minä toivon, että teidän käyntinne on tuottanut selvyyttä niihin asioihin, joista me emme ole voineet saada selkoa?"
Päivän Sana
Muut Etsivät