United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No hyvänen aika, pidänhän minä sinusta, mutta en vielä ole naimista ajatellut vapaana on hauska olla vaan enhän minä muistakaan huoli; jos jonkun otan, otan kai sinut, mutta en minä mitään varmasti lupaa.» »Muistatko, kun kyläilemässä kävimme ja ihmiset sanoivat meille: 'Tuolla tulee kievarin nuori pari', silloin sinä vain hymyilit, ja molemmat olimme onnellisia.»
Esteri hämmästyi yhtä suuresti sitä, että hän todellakin oli niin voinut ajatella, kuin sitä, että täti arvasi melkein sanalleen. »Minulla oli itselläni heikko kätkeytynyt tunne siitä, että niin minä olen, ja minä näin tuomioni sinun katseestasi ainakin joskus. Muistatko otteluamme isällesi kirjoittamastasi kirjeestä?
Muistatko miten kaksikymmentäviisi vuotta sitten avioliittomme alussa tuumiskelit matkaa äitisi ihanaan synnyinmaahan Ernst, minä huomaan nyt sinun muistavan sen. Mitenkä meidän siellä piti jalkaisin kuljeskella ja nauttia vapaudestamme ja Jumalan kauniista luonnosta! Sinä iloitsit niin siitä matkasta.
Muistatko muistatko sen vanhan kirjan, Genovevan, joka oli kulunut minun käsissäni ja joka myöskin kului meidän lastemme käsissä.
WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa. KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa. WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa, KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta laisinkaan. WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi? KALLE. Minkä? WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle sanoi
"Minä saatan sinua taas takaisin", Juho kääntyi kun tulivat portille. "Muistatko kun erosimme tässä markkinapäivänä? minä jäin tänne seisomaan, katselin jälkeesi ja ajattelin: joko hän tahi sitten ei kukaan koko maanpiirillä. Mitä sinä ajattelit?" "Että olit altis kaikille, madolle tiellä, köyhälle pojalle, minulle itsellenikin.
Knut oli säteilevän iloinen. Ei hän kuitenkaan puhunut matkoistaan, vaan yksistään omasta ja Pietarin yhteisestä elämästä entisinä aikoina. »Muistatko sinä? Muistatko sinä?» sanottiin lakkaamatta ja taisipa se niin olla, että Pietari muisti! Kaikki, mitä he yhdessä olivat kokeneet, oli uskollisesti tallella hänen sydämmessään.
Ne olivat onnelliset ajat, eikö niin?" "Totta puhuen luulen, että koulumestarimme olisi voinut tehdä ne onnellisemmiksi, ketään meistä vahingoittamatta", vastasin minä. "Kenties olisikin", lausui Traddles. "Mutta voi minua! olipa siellä aika lailla lystiäkin. Muistatko noita makuuhuoneen iltoja? Kun pidimme illallispitojamme? Ja kun sinä tarinoit meille? Ha, ha, ha!
Lahvartin eukko antoi sen aivan mielellään; muistatko kuinka hyviä sikareja Risto toi sinulle? he eivät näy pitävän mitään vihaa meitä vastaan." "Ja sinä kävit Lahvartissa? Sitä en olisi minä sinä ilmoisna ikänä tahtonut, älköötkä sinun jalkasi koskaan enää sinne menkö!" "
ANNA LIISA. Mutta sieltä kuuluu puhetta. Niin, kuuluuhan sieltä, kun isä ja äiti ja Johannes tulevat. ANNA LIISA. Nekö ne ovat? Minä jo niin säikähdin. Muistatko sitten pitää huolessasi, Pirkko, ettei hän pääse tulemaan tänne tupaan, kun ne ovat täällä? PIRKKO. Muistan, muistan. Minä en hievahda tästä ikkunasta taikka sitten vahtaan häntä tuolla ulkona. ANNA LIISA. Hyvä on.