Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Muistatko, että hän pelasti Adoramin hengen?" "Oi! hän sai kaikkia aikaan kuningattaren jälkeen." "Enemmän kuin hän, minä sanon, enemmän kuin kuningatar. Alroy on kieltänyt kuningattarelta, mutta ei koskaan Miriamilta mitään." "Sentähden, ettei tämä pyytänyt niin paljoa." "Tiedätkö, että minun mielestäni asiat Jabasterin kuoleman jälkeen eivät koskaan oikein menestyneet?"
»Mikä se on?» »Muistatko erästä iltaa, se oli viime talvena, kun minä tulin kotiin ja sinä istuit pianoa soittamassa?» »Vähää ennen pikku Helmin syntymistä?» »Aivan. Silloin olit itkenyt, näin sen silmistäsi. Mutta syytä en saanut tietää, vaikka kuinka olisin tutkistellut.» Alma naurahti, vähän hämillään. »Tunnusta, olitko silläkin kertaa vaan mustasukkainen yhteiskunnalle?» »Eikä, muuta se oli.»
ALLI: Niin; jotakin sellaista, jota sinä et voi aavistaakaan. KERTTU: Enkö voi aavistaakaan? ALLI: Et. Muistatko, kuinka minä ennen aina kyselin sinulta, miltä tuntuu kun kositaan? KERTTU: Muistan. ALLI: Sinä olit niin mahtava olevinasi etkä ruvennut koskaan selittämään. KERTTU: Kyllä elämä senkin selittää sinulle aikoinaan. ALLI: Mitäs sinä sanoisit, jos se olisi jo selittänyt? KERTTU: Joutavia.
Meidän vesi pysyy alallansa, niinkuin tiedät." "Niin", lausui Markus. "Minä näin meren yhtä haavaa kohoavan; ja minä leikittelin koko päivän rannalla, siksi kuin se jälleen perääntyi." "Oho, tokko sinä muistat tätä aikaa, muistatko? No, ei ikään siitä peräti pitkä aika olekaan. Mutta annahan kerron muutamia muita kummia.
Mitä? Kuka tuo on? Kuinka hän on tänne tunkeutunut? En puhu omalla suulla. Suuremmat ovat minut tänne lähettäneet. Näen, että olet profeetta. Mitä tahdot minusta? Tahtoisin tehdä sinulle eräitä kysymyksiä. Kysy! Kuningas korkea! Tiedätkö jotakin Jumalasta? Kuinka en tietäisi Hänestä minä, joka juuri olen kuningas Hänen armostaan? Muistatko kiittää Häntä myös ylhäisestä asemastasi?
Kalastajat palasivat Turusta, jonkavuoksi merellä näkyi paljo veneitä purjehtivan. Eno lähestyi Hiljaa, sanoen: »Kumma, että monien vuosien perästä toisemme tapaamme juuri täällä, jossa sinä lapsena olet kasvanut. Muistatko vielä, kuinka sinä tulit iloiseksi, kun minä sinulle vanamoita toin, ja sanoit, että ne ja kanervat olivat sinun lapsuutesi tuttuja.
Sinä, joka minua kohtaan aina olet ollut lempeä ja luottavainen, josta olen sinulle kiitollinen niin kauan kuin sydämeni sykkii sinä tiedät, etten milloinkaan ole pyytänyt sinun arvoasi, nimeäsi, rikkauksiasi, vaan ainoastaan rakkauttasi. Mutta muistatko, mitä sanoin sinulle kerran isäni puutarhassa, kun pyysit minua vaimoksesi?
Taon soljeksi toivoni kullan, katinkultani kauneimman, sydänhelmeni, lauluni helkkeen, teen solkisen soreimman. Se untesi ulpuja suojais, sulot varjelis valkoiset. Sen suullesi suutelen hiljaa. Toki tuosta sa heränne et? Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin, kun yö liki ikkunan liikkui se virsi se viihdytti niin.
Istu vielä tänne. Voi siitä on minusta niin pitkä aika, kun olen sinun kanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua näe, kuin iankaikkisuus ja kun sinä olet mennyt ! Voi muistatko sitä ensimmäistä kertaa, jolloin sinä olit täällä. Voi siitä ei ole kuin kuukausi ja mitä onkaan sillä ajalla tapahtunut. Kuinka elämä muuttuu pian. Se muuttuu niin pian.
Muistan sinua erityisesti semmoisena kuin olit retkellämme Korkeasaarelle. Muistatko sitä itse?» »Muistan toki, se oli todella ihana ilta.» »Muistatko Elsan puhetta?» »Kyllä muistan.» »Siinä oli paljon sisällystä.» »Niin oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät