Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»No hyvänen aika, pidänhän minä sinusta, mutta en vielä ole naimista ajatellut vapaana on hauska olla vaan enhän minä muistakaan huoli; jos jonkun otan, otan kai sinut, mutta en minä mitään varmasti lupaa.» »Muistatko, kun kyläilemässä kävimme ja ihmiset sanoivat meille: 'Tuolla tulee kievarin nuori pari', silloin sinä vain hymyilit, ja molemmat olimme onnellisia.»
Viime sodan aikana hän oli järjestänyt partiojoukon, hävittänyt kuormastoja, antanut tietoja vihollisten asemista ja siten vaikuttanut Kontolan tappelun voitolliseen ratkaisuun. Mutta suurimmat voittonsa hän on voittanut taisteluissa metsän petoja vastaan. Ei uskoisi, että tuo pieni, käyrä, laiha ukko on eläessään kaatanut keihäällään! viisikymmentä karhua, muita pienempiä petoja ei muistakaan.
Kauan iltarukouksen perästä, kun kuuli mummon yskivän ja siis tiesi hänenkin olevan vielä valveella, sanoi tyttö: "Mummo, mitä se merkitsee, kuin kättä suudellaan?" "Että kättä armaana pidetään." "Eikö muuta mitään?" "Ei." Taas vähän ajan päästä sanoi Kati: "Mummo." "Mitä, kultaseni?" "Oli mieli kysyä teiltä jotain, mut enpä sitä muistakaan."
HOPPULAINEN. Asian perille? Hm (Erikseen) Tyttöriepu ei muistakaan, että itse hän sen jo on tunnustanut. (
Toru se Tikkanen aivan pahan päiväseksi, kuin ei se vastaa' minulle Runosepistä eikä muistakaan kysymyksistä. Jos hän olisi niin perin laiska ollut, ettei itse olisi paria sanaa kehdannut kokoon pistää', niin olisihan taitanut ilmoittaa vaikka suusanalla Oksaselle taikka Sinulle, jotka muutenkin usein olette kirjoittaneet tänne, taikka Karhulle, joka itse tuli tänne paikalle.
Mutta kiitos Luojan, että edes sinut hengissä päästivät. Mutta tunsitkos rosvojen päällikköä?" "En tuntenut; kuka hän on sitten?" "Etkö tuntenut? Etkö muistakaan juoppolallia, joka viekotteli sinulta turkin kestikievarissa? Tuon jäniksen-nahkaisen, aivan uuden uutukaisen; saman, jonka tuo konna vielä ratkoi, päälleen saadaksensa!" Minä hämmästyin.
"Pidän minä... Varsinkin jos on hyviä laulajia", kehasi Petteri. Elli alkoi yhä innokkaammin selitellä ja kiemaili ja oli olevinansa. Millä mielellä minä silloin olin, sitä en enää ihan tarkasti muistakaan. Niin masentunut silloin olin. Tietysti olin harmista haleta.
"Ettepä te, isä ja äiti, taas muistakaan Saarijärwen Paawoa; eipä hänkään langennut epätoiwoon, waikka kyllä koki. Onpa taas toki terwaksia! koetetaan wielä ponnistella; kyllä minä koen olla awiiseitta!" "Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili surullisesti. Kun minun tarkoitukseni oli matkustaa, hankin minä itseäni lähtöön.
Pitkä ja laiha herra nukkui veneen laidan ja tervatynnyrein välisessä kolossa ja Jussi oli asettanut kontin tueksi hänen retkottavalle päälleen. Lyhyt ja lihava herra nukkui keskellä venettä hyvinkin mukavasti. »Ketä ne ovat nämä herrat?» kysyi Erkki. »Sieltä kuuluvat Oulusta olevan, Ruuperi tää lyhyt herra, tuon pitkän nimeä en muistakaan.
Ja mielessä alkaa tuntua koti-ikävä, halu päästä jälleen kotikuusien kuiskehille. Astumme nyt laivaan ja kuljemme Vierwaldstätter-järven yli Luzern'in kaupunkiin. On helteinen kesäpäivä, ja järven viheriäinen, kirkas pinta on rasvatyynenä. Mutta kuumuuden rasitusta ei muistakaan katsellessa järveä ympäröivää Alppi-maailmaa. Kuljemme kuin unelmassa tai tarumaailmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät