Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Morsiameni on hoitanut minua päivisin ja eräs ammatti-sairaanhoitajatar on pitänyt minua silmällä öisin, sillä ei voitu jättää minua yksin, kun sain raivokohtaukseni. Vähitellen ymmärrykseni selveni, mutta vasta kolmena viime päivänä olen saattanut selvään muistaa kaikki. Joskus toivon ettei muisti olisi koskaan palannut. Ensimmäiseksi sähkötin herra Forbesille, joka oli ottanut asian huostaansa.
Eikö se ole kauheaa? Eikö ole kauheaa unohtaa hetkeksikään se, jota rakastaa? Sano, Antero! Mimmoinen minä olenkaan? Epäsikiö! Minä olen hänet monta kertaa pettänyt ja ajatellut, että esimerkiksi Anette olisi minun morsiameni. Minä olen rikkonut valat vannottuni!
Ja huomenna minut jo ehkä raastettaisiin alustavaan poliisikuulusteluun. Joudun joko itse syytteenalaiseksi tai on minun pakko todistaa vasten morsiameni isää, jota kohtaan olen aina tuntenut kunnioitusta ja ihailua. Ei! Sitä ei saa tapahtua. Ennemmin selkä suorana ja kilpi puhtaana ... sinne ... tyhjyyteen... Ja juuri siitä tullaankin päättämään, että olet ollut rikostoveri!
Niin kai; kulkee aina paremmin kahdella vetäjällä kuin ainoastaan yhdellä; mutta ... mutta se aika on, Jumalan kiitos, ohitse; ja fideikommissariekuume, ylpeys, rentusteleminen ja naisylenkatse ... ja kaiken on tuo sini silmä tyttö, joka istuu tuolla poikessa ja puhuu Marian ja Akselin kera, minulle opettanut. Sinun morsiamesiko? Niin ... morsiameni.
Tässä hän on, sanoi Irene, morsiameni. Ja me pysähdyimme suuren miehenkuvan eteen, jolla oli ... punerva tukka ... kauniit kasvot ... synkkämielinen katse... Minä katsoa tuijotin tuota kuvaa kuin manalan haamua. En voinut liikkua paikaltani, tuntui kuin koko maailman paino olisi laskeutunut päälleni. Onko tuo sinun isäsi? sain minä hädin tuskin kurkustani soperretuksi.
ANNA LIISA. Elä anna hänen puhua, Johannes, elä anna hänen puhua. Koeta tukkia hänen suunsa. JOHANNES. Mitä varten ? Selitä! MIKKO. Asian laita on semmoinen, isäntä, että Anna Liisa oli minun morsiameni noin neljä vuotta sitten. Minä tulin häntä nyt hakemaan. Mutta tuo tuolla on sillä aikaa sotkenut meidän välimme. KORTESUO. Anna Liisa sinun morsiameni? Sen sinä valehtelet.
Ja paitsi sitä, kukapa ottanee vastaan mun kaunoisen morsiameni, jonka aion näinä päivinä tuoda tänne Wynd-kadulle?" "Voi, Heikki, Heikki", virkkoi vanha vaimo, pudistellen päätänsä, "eipä tää ole oikea tapa, jolla valmistetaan kunniallisen miehen taloa nuorikkoa varten sinun tulisi elää siivosti ja säädyllisesti, eikä irstaisuudessa ja vallattomuudessa."
Sitten kääntyi vieras heti Sesilian puoleen ja syleili häntä, sanoen: "ja nyt, kaunis morsiameni saan vihdoinkin nähdä ja tervehtiä sinua." Hänen äänensä soi puhtaasti ja kauniisti, tuolla tukholmilaisen puheen soinnulla, jota me pidämme niin miellyttävänä. Ilta kului pian. Katariina rouvan sydän tykki äidillisestä ylpeydestä ja riemusta tulevaisesta vävystänsä.
Te saatte tyttäreni... Olkaa varma siitä! Heikkinen. Mikä erinomainen onni! Hyvästi, rouvaseni! Loviisa. Hyvästi, vävyni! Anteeksi, mikä olikaan morsiameni nimi? Loviisa. Karoliina! Heikkinen. Minä kiitän! Hyvästi! Loviisa. Hyvästi! Anteeksi, saako Karoliina kuusikymmentätuhatta myötäjäisiä? Loviisa. No niille seuduin!... Eihän sitä voi niin pennilleen sanoa. Heikkinen.
Samassa avasi oven ja meni tiehensä. Jussi nousi ylös, niin pian kuin mahdollista oli, läpimärkänä kuin kaijakka. "Kirottu palli", sanoi hän itseksensä, "ja nuot vesipullotkin, joittenka piti menemän rikki. Minä luulen että uudet verka-vaatteeni tulivat vallan pilatuksi. Kaikki olisi sentään käynyt hyvin, jollei vaan morsiameni olisi katsellut kometiaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät