Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Isäni oli täällä kultaseppänä suuri taituri väärin arvosteltu ja juoppo minkäs sille ... äitini oli kotoisin Kroatiasta ... enkö minä ole sinulle hyvä malli? Joko olet ehtinyt unohtaa? katsoppa tänne!...
Niinpä tapasin viime vuonna kaksi nuorta rippikoululaista, pojan ja tytön, hautuumaan puistikosta. Ilmoitin asian vanhemmille. Mutta tiedättekös, mitä he minulle vastasivat: "Minkäs sille voi, herra kirkkoherra? Emme me ole heille noita siivottomia asioita opettaneet. Emme voi sille mitään." Siinä näette, herra paroni, että palvelijanne tekee niinkuin kaikki muutkin.
»Eikös Keskitalo kahvista pidä?» ihmetteli sisar. »Rinta!» yskähti Keskitalo lyhyen, kuivan yskähdyksen. »Minä kyllä pitäisin, vaan kun se ei pidä, niin minkäs mahtaa», jatkoi hän kuin itsestään pilaa tehden. »Istu nyt sentään!» kehotteli Uutela, yhä hymysuin ja silmät säteillen. »Minä tässä juuri siskolleni kerroin, mitkä tuumat meillä nyt on mielessä.
Oppaamme aina käänteissä laski, että lukumäärä oli täysi, ja väliin jätti meidät hetkeksi seisomaan kadulle siksi aikaa kun itse pistäysi kapakassa ryypyllä. Minkäs hänen teit? Mihinkään et osannut omin päin ja haukkumaan et kyennyt tuntemattomalla kielellä. Toisinaan liittyi saattojoukoksemme likanaamaisia katupoikia, pitäen vihoviimeistä lystiä.
Nehljudof tiesi mitä tämä merkitsee, tuli hänen luokseen ja pisti hänen käteensä edeltäpäin, varustamansa kolme ruplaa. No, minkäs teille teki. Istukaa sitten vielä. Aliupseeri oli jo menossa, kun huoneeseen tuli toinen aliupseeri ja tämän jäljessä pitkä laiha vanki, jonka silmä oli sinelmissä ja harvaa partaa leuvassa. Minä tulin sitä tyttöä hakemaan, sanoi vanki.
Mutta Jeanne jatkoi leppeästi: Minkäs sille voi, lapseni? Ei voi aina tehdä mitä tahtoo. Olethan leski myöskin, vai? Ja tuskasta väräjävällä äänellä jatkoi hän: Onko sinulla muita ... muita lapsia? Ei, rouva. Entä hän, poikasi, ... mikä hän nyt on? Oletko tyytyväinen? Kyll', rouva, hän on kovast' työteliäs poika.
Sokrates tervehti kerran kadulla ylhäistä Athenalaista, vaan tämä kulki hänen ohitsensa hänen tervehdykseensä vastaamatta. Sokrateen seurakumppani suuttui siitä. Vaan Sokrates sanoi: "Ei niin! Et suinkaan suuttuisi kehenkään siitä että hän on minua rumempi näöltään? Minkäs tähden sinä siis kiivastut siitä, että tämä mies on vähemmin kohtelias kuin minä?"
Hävetkää: te olette nainut mies, teillä on jo minun kokoisia lapsia; mutta minä en muuta tahdo ... minä tahdon naida, minun aikomukseni on rehellinen." "Minkäs minä sille voin, Paavali Andreitsh? Rouva ei salli teidän naida; siihen kieltoon on hänellä oikeus! Minkäs minä voin?" "Vai niin? Vai ette te ole yhdessä liitossa tuon vanhan noidan, emäntäpiian, kanssa? Vai ette te parjaa? Meitä?
Sitte en minä enää tappele, en hurjastele, enkä edes ryypikään, vaikka eihän se taida ollakaan synti. Uskokaa pois, minusta saatte oikein siivon vävypojan ja teette vielä hyvän työn pelastaessanne minut hurjuuden retkiltä. Mutta ymmärrättehän, minkäs mies tekee, kun lapsuudesta pitäen on enimmäkseen veitikoimalla täytynyt leipänsä ansaita, eikä paremmista päivistä ole toivoakaan.
Usein virun minä ja tahdon kuvailla mielessäni, mimmoista tuo on, kun olen kuollut: en kuule, en näe mitään, tämä silmä, tämä korva ne ovat kuolleet, kaikki ympärilläni on minulta pois, ja koittaa päivä, min'en tiedä siitä mitään; ihmiset neulovat, leikkaavat eloa, minua ei enää ole joukossa. Voi miksi on tuo kuolema!... Vaan minkäs sille mahtaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät