Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Useinkin saivat koko pitkoisen yön, hamaan aamuun saakka, tanssia ja laulaa rivitanssia, ja kuka tytöistä kimeämmin laulaa, sille palkinto. Ja kun vaan tyttöset väsyä alkavat, niin isäntä samassa päätänsä pidellen vaikeroimaan: 'Voi mua vaiveroista! Jo nyt minut hylkäsivät, utuisen lapsen! Silloin tallirengit tyttösiä rohkaisemaan. Mielistyi myös isävainajaani; minkäs sille mahtoi!
Kallesta tuntui siltä, kuin hän sittenkin olisi tehnyt paremmin, jos olisi jäänyt kotiin yöksi, mutta minkäs sille nyt enää teki. Huonolla tuulella ja tyytymättömänä itseensä oli hän sentähden mennessään kirkon sivuitse Kössin mökkiin. Kirkon ovi oli auki ja Kallekin pistäysi sisään katsomaan, mitä ne siellä näin iltasella tekivät.
Tuli häntä sentään hiukan sääli. Ja samassa myös itseäni, sillä kaikista menneistä muistoista on hänen kanssaan vietetty kesä ehkä valoisin. Mutta minkäs sille voin, että hän oli menettänyt viehätyksensä. Nyt hän on joutunut muiden purjehdittavaksi. Mutta hänen viirinsä olen kuitenkin säilyttänyt.
"Jotka koettavat yksinäisyydessä Jumalaa rukoilla". "No eikö seki kelpaa Jumalalle, jos muutoin rukoilisin häntä tosi tarpeesta". "No et sinä sillä keinoin Jumalaa löydä". "Minkäs sitten?" "Mustan perkeleen". "No eikös Jumala yksinäisen rukousta kuulekaan?" "Kyllähän rukous yksinäisyydessäki meitä uskovaisia auttaa, vaan ei muita".
"Kukas tuo möhömahainen herrasmies oli?" kysyin vanhukselta. "Sehän se nyt oli meidän valtiopäivämies Pöyhönen, joka nousevalla viikolla kuuluu myyttävän Pelkosen tilan ja talon." "Minkätähden hän sen myyttää?" "Minkäs muun kuin velan tähden.
Asustaa vaan täällä, kun kotona ainakin ja äkslänttäilee meitä mielensä perästä, minkä ehtii ja ennättää. Jo sitä harakatkin nauravat sellaista elämää, kun Purimossa on ruvettu viettämään. ROOPE. Siitä pitää tehdä loppu tavalla tai toisella. KALLE. Hyvähän se olisi. Mutta minkäs sille isännälleen voi.
Johon Jeanne alakuloisesti vastasi: Minkäs sille voin? Olen kuin "Massacre" viimeisinä päivinään. Eräänä aamuna tuli Rosalie hänen huoneeseensa tavallista aikaisemmin ja, pannessaan hänen yöpöydälleen kahvin, sanoi hän: Juokaas pian ny'! Denis on tuoll' ulkon' oottamass'. Me lähdemm' kaikk' Peuples'iin, sill' mun on sinn' asiaa. Jeanne luuli pyörtyvänsä, niin liikutetuksi tuli hänen mielensä.
Sitähän minä vähän kuulin. Ja niin käy, että kun on omat asiat mielessä, niin mitä sitä muista. Häveten itseäni selitin, etten minä tahtoisi olla sellainen, vaikka nyt todella olin ollut. Niin, niin. Ihmisiä me olemme kaikki. Mutta usein sitä sitte saa katua jälestäpäin, sillä »minkäs teet, sen edestäsi löydät», ja mitä et tee, sen löydät myöskin. Eteen ne kaikki kiertyy.
Nyt Leena ottaa toisen kiven teitiltä. Sano sinä Leena, lukkoonko on vanhan korva mennyt, vai oikeinko on tuo kylä kuollut, sillä ei siellä halli hauku eikä miesten ääntä kuulu? Tyttö sanoi: Ei siellä ketään ole. Mutta minkäs kiven olen teitiltä ottanut? Taas näytti vaari väärän kiven, sillä hänen katseensa kävi alas laaksoon.
Mutta se ei näe mitään se on kai sokea?... Hän kääntyi kysyvästi Mariaan päin. Niin on se lintu on sokea. Minkäs sille mahtaa! kuului tytön vastaus. Liian suorasukaista tuntui Adelsvärdistä liiankin selvää itsestään. Onkohan hänkin niin kylmäkiskoinen noita pikku olentoja kohtaan kuin monen monituiset hänen sisaristaan ja veljistään täällä etelässä?
Päivän Sana
Muut Etsivät