Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
WILLE. Niin ikkunaan sinä kyllä osaat, mutta minäpä KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat. WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremmin lukea. KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, ettei sinulla olekaan. WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan. KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan.
Se on vaikea sanoa, minulla ei ole mikään tähän aikaan selvillä, vaikka olen etsinyt totuutta aivan siitä asti kuin muistan. Minäpä en ole edes etsinytkään, olen vaan elänyt päivästä päivään mitään ajattelematta turhissa unelmissa tämän maailman onnesta. Mutta äsköinen tapaus oli kuin ukkoisen isku. Minusta tuntui kuin se olisi ollut jumalan lähettämä varoitus meille.
Mutta, peijakas, minäpä ilmoitan Marille koko salaisuuden, sen totta tosiaankin teen! Kun vaan häntä tapaan, kerron heti kaikkityyni. Saapas nähdä kuinka sitten sulhasen käy, ha, ha, ha! Taikka en aluksi kerrokkaan asiata suoraan, vaan kiusaan häntä ensin vähäisen, koska hän on niin ylpeä, mokomakin! No, lempo vieköön, nyt tulee hauskaa, nyt tulee oikein hauskaa! Ha, ha, ha!
Ja kumpaisistakin kiihoittuneena, virkkoi Kaulion iso isäntä vihdoin näin: "No minäpä tahdon näyttää arvoisalle ja viisaalle insenyörille, että hänkin nyt on puhunut vähän niinkuin leikatusta lampaan päästä. Huomispäivänä lähden Myllymäkeen Annia kosimaan ja sieltä tulen suoraa päätä morsiamen veljen kanssa pappilaan panemaan kuulutukseen. Olkaa kaikki siellä huomena iltapäivällä.
»Minä olen vihassa», tikasi Jukke, »ja pysyn vihassa, minä en tarvitse sinun lempeäsi.» »Mutta minäpä en usko että sinä yksinäsi voit olla vihassa», lisäsi Antti. »Yksi kivi ei tee myllyssä jauhoja, sanotaan, etkä sinäkään yksipuolelta voi kauan kantaa vihaa, kun näet, etten minä ole vihainen. Yksinään ei puu pala, on sananlasku.»
Toinen pyrki toiselle rannalle, toinen taas päinvastaiselle. "Väistyhän vähän syrjään!" sanoi toinen vuohista. "Mitä rohkenetkaan sinä vaatia", huusi toinen, "minähän olin ensiksi sillalla; väisty sinä ja päästä minut ylitse!" "Minäpä en väisty", sanoi ensin mainittu vuohi, "on minulla tässä yhtä paljo oikeutta kuin sinullakin!" Näin riitelivät he vielä jonkun aikaa keskenänsä.
Mutta minäpä, niin totta kun nimeni on Malakias Illi, niin kyllä minä sen sieltä ulos pieksän. SUSANNA. Kyllä on pääsemättömissä tuon poika vintiön kanssa. Ihanhan ne jo tippumalla orrelta pois juoksevat?" Ikäänkuin tuo nyt olisi hänen asiansa, mokomankin takkiaisen. No sitten Malakias tietysti kysyi: "Mitkä linnut?"
Ei kieltä, ei sanaa noussut huulilleni, kunnes sydäntäni vihiäsi, koska vaskikattila, isäni perintö, korpehen katosi. Reetta. Ja väristen mykkänä ja rampana lyyhistyin minä kuusen juurelle. Sere. Ah! Minäpä värisin kuin puhurin pojan kynsissä! Simo. Minunpa poikasen sylissä sinä, Sere, tutisit ja putisit kuin pakkasessa keritty lammas!
Mutta mitä hänen majesteettinsa kuningatar siitä sanoo? kysyi saattajaherra. Sen Bjelke saa kuulla. Ei se olekaan kuningatar, joka pyörtyy, se on Fredrikin hoitajatar, hovimestarinrouva. Luuleeko Bjelke hänen pyörtyvän? Enpä luulisi. Mutta minäpä luulen.
Poika naurahti ja sanoi: "Teidänhän, äiti, sopisi kulkea saarnaamassa ympäri maailmaa ja pitää kirkkoa tytöille yksinään". "Sopisipa kyllä", sanoi äiti, myöskin nauraen, "mutta minäpä olen alkanutkin lopusta. Ensiksi sinun pitää luonnollisesti katsoa, millä kannalla hän on vanhempainsa ja sisarustensa suhteen; olethan itsekin hyvä lapsi, niin ettei minun huoli siitä pitemmältä puhua.
Päivän Sana
Muut Etsivät