United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minäpä sen tiedän, joka olen hänen kanssaan ollut nämä kaksikymmentä jännityksen vuotta. Minä tunnen hänen kärsivällisyytensä, hänen väsymättömän ponnistelunsa, hänen horjumattoman uskollisuutensa sille asialle, jonka edestä hän ainoastaan kaksi kuukautta sitten uhrasi elämänsä.
SYLVI. Ei, Viktor, tästä päivästä alkaen olen ainoastaan sinun omasi. VIKTOR. Elä laske leikkiä. Tiedänhän varsin hyvin, ettei minulla ole mitään toivoa. SYLVI. Minäpä tahdon olla sinun. Kuule, Viktor, kunnian kautta lupaan, ett'ei tästä lähtein kukaan muu saa suudella eikä hyväillä minua. VIKTOR. Rakas, pikku Sylvi sinä olet toisen miehen vaimo. Sinä et ole enää vapaa.
»Niemen kylästä. Hohho, hyvältä tämä istuminen tuntuukin väsyneille raajoilleni. Oletteko ihan yksin kotosalla, kosk'ei tuolla ulkonakaan ketään näkynyt?» »Matti ja pojat ovat ulkotöissään, Liisu ja Manta askaroivat kodassa; meillä oli tässä leipominen aamulla, ja tytöillä on sen vuoksi vähän yhtä ja toista toimitettavana.» »No minäpä kuulin uutisia Niemen kytässä.
»Yhdeksän tai kymmenen paikkeilla», sammalsi hän. »Enemmänkin niitä on! Ja tahdotko nyt tietää mitä ne merkitsevät?» »En!» »Sen arvaan, vaan minäpä sanon, ettei mitään unohtuisi! Ensimäinen?» »En minä tiedä.». »Sinä kyllä tiedät: säihkyvät silmät!»
LEENA: Ei se ole mitään helppoa tointa, tiedätkös. MARTTA: Minäpä tahdonkin vaikeata. Hyvä on Leenan puhua, joka et ole rikas. Mutta katsoppas minä, joka olen rikas, en voi ikinä saada semmoista pankkipaikkaa esimerkiksi kuin sinulla on, sinä onnellinen! VALDEMAR: Rikkaat voivat elää ilmankin työtä ja paikkoja. MARTTA: Mutta eivät, eivät, eivät!
"Noh, sinä tiedät minkä tiedät mutta minäpä tiedän sekä sen että muuta lisään," vastasi Olina painavalla äänellä, ja uhkaus alkoi suurin piirtein kuvastua hänen kasvoissaan. "Minun puolestani saat tietää mitä tahdot," keskeytti häntä poika ja viskasi lusikan pöydälle. "
Elä siitä huolehdi, rauhoitteli Iida. Se on aivan oma syyni, kun minä en osaa ääneen lukea läksyjäni. Aliina punastui ja kävi aivan äänettömäksi, niin kovasti hävetti häntä oma typeryytensä. Nyt hänelle vasta selvisi, ettei Iidan huulet edes liikkuneetkaan lukiessa ja miten hän itse supatti ja parpatti. Minäpä opettelen myös sillä lailla lukemaan, sanoi Aliina peittäen nolostumistaan.
Vaan minäpä en niin pyörähtänytkään kuin jänis haavalta, vaan rupesin haukkumaan ja keräsimpä mitä hävyttömimpiä haukkumanimiä ja sanoja vaan oli pussissani ja niitä latelin vasten partaa ukolle ihan tuhka tiheään. Mutta ukkopa ei kärsinytkään paljolta, vaan työnsi ulos. Kun en sittenkään tukkinut turpaani, niin kaappoi luudanvarren ja alkoi sukia selkääni.
Hän ei tietänyt mitään muuta syytä, kuin että isä on niin käskenyt, ja siinä ei ollut muuta keinoa, niin oli tehtävä. Minäpä ehkä arvaan tuon syyn, sanoi Maija naurahtaen. No mikä? Arvaat sen sinäkin. En minä, ihan todella. Sinut asetetaan jo vahdin alaiseksi, selitti Maija. Meidän piikain luona sinun ei enää uskottu säilyvän.
Vaimon kasvot punastuivat. "Elääkö hän?" kysyi hän erittäin riemastuneena. "Elää juuri elääkseen", sanoi hevospaimen, "mutta ei hänellä ole kättä, ei jalkaa jäljillä". "Siitä mä vähän huolin", lausui ilosta loistain vaimo, "kun vaan on elossa; minäpä heti riennän hänen luoksensa".