Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Usein ajattelen: miksikähän annamme murheet pu'uistamme niin tykkänänsä vallata meidät ja anastaa kaiken huolemme, jopa koko elämämmekin. Onhan se turhamaista ja surkeata! Meillä erittäinkin on aina kauhea puuha tähän aikaan vuodesta.
Piatta huolesti vielä nytkin entiseen tapaansa, ja kun hänen mökilleen tuli Laara muutamana pyhänä, lähtivät he Kuhjolaan, ja tämä pestattiinkin siihen emäntäpiiaksi. Laara ei puhunut menostaan kellekään, mutta pian se tuli ilmi, ja seutulaiset alkoivat arvailla, miksikähän tuo kylähaluinen Laara menee noin syrjäkolkassa olevaan taloon, seköhän emäntäpiian paikka sitä yksistään niin miellyttää.
Ruustinna istui nyt kauan selkäkenossa nojaten tuolin taustaan ja pureskellen voileipäänsä ja metson täkästä viillettyä lihaviipaletta ja katseli huoneen kasveja ja sanoi: »Miksikähän minä en siellä kotona saa tuollaisia illan kuvia mieleeni kuin täällä? Katsohan sinä, Kaarlo, noita kasveja, minkälaisella harsolla ne ovat verhotut!
"Ei voi kieltää, etteivät ne ole jo ammoisista ajoista olleet toisiansa vastaan, voimatta kumminkaan toisiansa kumota." "Miksikähän se niin on?" "Harva ihminen on täydellisesti kehittynyt sekä uskonnossa että tieteissä ja semmoista kehittymistä voimme pitää puolinaisena. Siitä aivan helposti seuraa, että toinen ihminen on enemmän kehittynyt uskonnossa, toinen tieteissä.
"Miksikähän niissä on kaikissa tuommoisia pykäliä pohjat täynnä?" kysyi Martti puotilaiselta. "Että terva pääsee paremmin sisään imeytymään", vastasi poika ja kauppias nyykäytti päätään myöntymyksen merkiksi. Kättä lyöden erottiin sitte ja kauppaansa tyytyväisinä lähtivät Martti ja Mari kotiinsa.
Elä toki ajattele milloinkaan sellaisia, varoitti Liisa. Minkäs niille taitaa, jos ne tulevat. Unhottaa pois ja käy aina siellä entisillä olomaillaan kylässä, eihän tämä niin pitkä matka ole. Niinhän tuo taitaa olla, sanoi Viija ja oltuaan vähän aikaa äänettä aloitti: Miksikähän se Arolan Maria ei tullut minun häihini? Se asia on ehkä minun syyni, sanoi Liisa. Sinunko syysi.
Ja miksikähän nyt, sinä joka niin usein olet valtavatkin surut, kuin saippuarakot, päästäsi häätänyt pois, miks' et sinä nyt voi karkottaa tuota aavistusta, joka tuhansin kerroin harhailee sinussa edes-takaisin? Hamasta mistä ajoin on kuolema ruvennut sinua pelottamaan, tuo jonka vaihtelevain kuvien kanssa, niin kuin tään tutunkin maan olentojen kanssa sinä elelit vakaana rauhassa?
Taikka tiesivätkö ylipään maailmassa surua ja huolta olevankaan? Sitä Hanna usein mietiskeli koulussa, kun hiljaisena seisoi syrjässä ja katseli iloisten toverein leikkiä. Ja siihen päätökseen hän aina tuli, ettei kellään muulla ollut mitään raskasta sydämellä. Hän oli ainoa. Miksikähän Jumala juuri hänelle oli sen pannut? Kumma kyllä, siihen sentään aikaa myöten niinkun vähän tottui.
Ei ollut hänen tuttujaan enää kuin Ojanniemen Marin äiti ja Aapon vanhemmat, jotka eivät olleet niin avun tarpeessa, kun Latun Liisa kävi niille kerjäämässä varkain äidiltään. Turhaan olivat menneet hänen toiveensa ja sääli oli Nikkilää ja emäntää, joita hän ei saanut auttaa. »Miksikähän Jumala ei sitä sallinut?...» Syksyllä pääsi Elsa muutaman rouvan ompelutehtaaseen oppilaaksi.
Eräänä päivänä oli Aino noitten muitten ihmisten seurassa ja ajatteli, miksikähän kaikki on olemassa. Miksi on tuo pelto tuossa, miksi pellolla miehiä, miksi miehillä sirpit? Silloin hän istui pellon pyörtänöllä, heilutellen kädessään virpiä, jonka oli vesakosta murtanut. Katsellen näin sekä aatelien istuissaan hän näki tiellä tulevan kerjäläis-vaimon, pieni lapsi ryysyissä käsivarrella.
Päivän Sana
Muut Etsivät