Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lausui tämän sanan voimainponnistuksella ja toisti sitten vielä kerran: Kun vielä asuin äitini kanssa... Minä olen miettinyt, miksi ei kukaan saata edeltäkäsin tietää kuinka hänen käy maailmassa; usein näkee vaaran olevan lähellä, mutta kuitenkin on mahdotointa pelastaida; ja miksikä ei aina saada sanoa totuutta suoraan?... Sitten olen miettinyt sitä, etten minä tiedä mitään, että minun vielä tulee oppia.
Rikki on hänen nimensä, sen käsittää jokainen, vaikka Agathe-täti, joka on niin kursaileva, nimittää häntä Richardiksi, silloin kun heillä on vieraita. Miksikä hyvän miehen kunnollinen nimi turmellaan?
Syvä murhe, jota tunsin, mahtoi kasvoistani näkyä, sillä uudelleen hän lempeästi laski kätensä olalleni ja lausui: "Rohkeutta, Kuta, niin kyllä ne löydämme. Te arvelette minun syykseni, että onnettomuus tapahtui; mutta miksikä minua soimataan, kun ei multa neuvoa kysytty? Nyt ajatelkaamme kuinka kadonneet takaisin saamme".
Kun muut kaikki kumartuivat rukousten ajaksi, istui hän suorana ja katseli ympärilleen mutta huomasi Alfhildin salaa tarkastelevan ja katsovan murheellisen-näköisesti. No, jos on välttämättömästi valehteleminen, niin miksikä ei sitte hän saattanut tehdä niinkuin muut! Eihän Alfhildinkaan rukouksessa paljoa enempää hartautta ollut kuin hänen omassaan.
Heitäpä nuhteli noin Agamemnon, valtias miesten, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Oi Peteos-uron poika sa, valtiahan jumalaisen, ynnä sä, viekkauteen mies verraton, väijyvämieli, miksikä arkailette te kaukana, vartoen muita?
Vaan minkätähden tykki? Miksikä sotureita? Minkätähden tämä kirottu ratsastus, joka oli viedä hengen minusta?... mutta olipa tuo hallipää-valakka myös hevonen hevoseksi! Näin näin se harpata hölkötteli ikäänkuin Neitsytniemen vanha tietäjä-akka! Vaan Bartholdus! Kuka on sanonut ja mistä sen tiedät, että vihollinen aikoo tehdä rynnäkön? Minkä sanoman antoi sinulle Erici?
Suotakoon meille kaikille armo siihen". "Amen" sanoi Nikolai Egeland. "Mutta armaani!" kysyi Sivert Jespersen, kääntyen nuorison puoleen, "mitenkä meidän on saavuttaminen tätä armoa?" "Se on pyhän hengen työ", kuului alhaalta oven suusta. "Oikein vastattu pikku Erik! ja miksikä nimität tätä pyhän hengen työtä?" "Pyhennykseksi" "Ja mitkä eri osat pyhennykseen kuuluvat? Voitko siihenkin vastata?"
Mutta Marietta, siveytensä ja viattomuutensa tunnossa, oli niinkuin ruusun ympynen, jonka hehkunaa tummanvehreä kukkaverho suojaa; hän ei osannut edes aavistaakaan mointa onnettomuutta ja oli yhtä hyvä kaikkia kohtaan. Sepä liikutti ensin nuoria miehiä ja he sanoivat toisillensa, "miksikä murehduttaisimme tuota sievää, armasta lasta? Hän on viaton tähän!"
Ja miksikä hän ei saisi olla iloinen, oliko tuossa viattomassa iloisuudessa jotain pahaa? hänen päänsä vaipui käden nojaan ja hän häpesi, että oli melkein kadehtinut Magnan iloisuutta. Ei, ei, sitä hän ei tahtonut, Magnahan oli vielä onnellinen lapsi ja jos hän auttoikin häntä neuvoillaan, niin se ei ollut koskaan tapahtunut missään palkan toivossa.
On heillä jo pari pientä lastakin sentään." "Yksikö palvelija heillä pidetään?" "Mihinkäs siinä yksi joutuis! Tulee teitä olemaan kaksi. Sinä oikeastaan tulet lastenpiiaksi, ja sinun tulisi, jos myönnyt menemään, mennä sinne jo huomis-aamuna." "Miksikä en menisi." "