United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenelläkään ei ollut hänen mielestään niin lysti kuin Mikolla. Mikolla oli hänen mielestään sen tähden lysti siellä metsässä, että se näki siellä pikkulintujen pesiä, oravia ja kaikkia eläimiä ja ne varmaan olivat niin kesyjä Mikolle, että ihan luokse tulivat, linnut kädelle, oravat olkapäille ja jänikset kivelle istumaan. Niin asuksi Elsan ajatukset Mikon luona siellä metsässä päivät päästänsä.
HUSSO. Et sinä ehkä antaisikaan Anna Liisaa kenellekään muulle? PIRKKO. En. En totta totisesti antaisi häntä kenellekään muulle pait Johannekselle. HUSSO. Et Mikollekaan? PIRKKO. Mikolle? Pyh! Hänelle nyt kaikkian vähimmän. HUSSO. Minkätähden hänelle kaikkian vähimmän? PIRKKO. Minkäkötähden? Kaikkea te kysytte. Ymmärtäähän nyt tuon. HUSSO. Kunko Mikolla ei ole taloa?
"Milläpä varoilla sitä köyhä ", mutisi sairaan mies, mutta tohtori ei ollut kuulevinaankaan sillä korvalla, vaan lähti pois. Anna-Maija siihen sijaan tiuskasi Mikolle: "joisit sinäkin vähemmän, niin ei eukkosi kuolisi nälkään." "Täti, täti", kuului nurkasta itkevä äiti, "eihän isä nyt enää moneen vuoteen ole ryyppinyt."
Hän muka aikoi lähettää Mikolle ja Mikon vaimolle kallisarvoiset joululahjat, joihin antaa piirtää kumpaisenkin koko nimet. Mikko kiitti nyt kättä puristaen Venäjän herraa ja taputti olkapäähän. Neljäntenä päivänä saapui rajalle Pentti ja Teppo tuoden lämpimät terveiset nimismieheltä.
Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin täytyi lähteä mierolle koettamaan, eikö sieltä löytyisi jotakin vatsan täytettä. Eipä sielläkään ollut antaa tuon kelpo työmiehen ja syömärin vatsan täytteeksi muuta kuin olkia ja pettua. Mutta Mikon velkova vatsa ei saanut siitä mielenmukaista tyydykettä; yhä se vaan muistutti Mikolle, etteivät asiat ole hyvin.
Kauppapuodin perällä olevasta ovesta tulla töpsytteli kohta puotiin leveämuotoinen, hyväntuulen näköinen kauppias, jolle rouva virkkoi iloisesti: Tässä kuuluu olevan Korholan uusi isäntä, se Mikko Mäntynen, josta toisella viikolla luettiin sanomalehdestä. Terve sitten, hyvä naapuri! Lähdetään tänne sisälle, sanoi kauppias tarjoten kätensä Mikolle.
»Herroille!» Vennu oli ehtinyt jo Mikon ääreen. »Tule pois!» käski Vennun toveri. »Pidä sinä suus, iso roisto! Ota ryyppy kestikievari.» Vennu tarjosi Mikolle pulloa, otettuaan ensin itse ryypyn. »Sinä olet sellainen hienohousu!» muistutti Vennu Mikon ryypätessä ja silmistä välkkyi Vennun kaikkein kurillisin ilme. Mikko koetti naureskella ja hyväksi tehdä.
Ja sitten tuli Mikolle kiire kaupunkiin. Hän lähti. Sakris oli tyytyväinen, koska oli saanut hiukan vakinaisempaa työtä. Ja mielessään hän ajatteli, että tyttöjen koti, tuo Pelastusarmeijan ylläpitämä, oli lähellä tätä huvilapaikkaa. Samaa päivää jatkuu. Sakris on saanut kahvinsa ja vellinsä.
Mikko rupesi jäämään muista. "Kas Mikkoa, huonoa miestä!" sanoi Pekka renki pilkallaan. "Joko väsyy mies näin pian?" Tämä oli kipeä loukkaus ylpeälle Mikolle. "Mokomiakin miehiä!" tiuskasi hän. "Hiihdettiin sitä ennen Aunuksessa vuorokausikin umpeen, uupumatta. Luulettepa jo joitakin olevanne". "Niin, mahdoit Aunuksessa kaalullakin ajella; kukapas sitä oli näkemässä?
Nyt hän antoi Riston kertoa Mikolle, että hänet oli petetty, lappalaiset olivat muka hänelle kertoneet, että porot olivat omia, suomalaisilta ostettuja, ja sen vuoksi niillä oli korvissa suomalaisten merkit.