United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aappo avasi kalarasian, tarjosi sitä jokaiselle kenellekään antamatta ja kyseli: "Syöpikö kukaan kalaa? Ei kukaan syö kalaa, pannaan kalarasia kiinni". "Elä sule sitä kalarasiaa", muistutti Mikko, "anna tänne se". "Siinä on", sanoi Aappo ja antoi rasian Mikolle, joka alkoi veitsellä kaloja käännellä ja koetti valita parasta.
Tänä kesänä olikin säännöllinen kirjeenvaihto Mikon ja Aunon välillä. Kaksi viikkoa viipyi Aunon kirje mennessään Mikolle ja Mikon kirje kaksi viikkoa tullessaan Aunolle. Näin kului aika syksyyn. Oli jo lokakuun päivät käsissä, oli ne päivät kulumassa, jolloin Mikko viime kirjeessään oli luullut joutuvansa kotiin.
Matti oli niin perehtynyt Tuomaaseen, ettei tahtonut erota. Kun Tuomas lähti kyläilemään tuttaviinsa ja sukulaisiinsa, otti hän Matin mukaansa, joten Mikko ja Auno jäivät kahden Virtalaan. Seitsemästoista luku. Kaksi viikkoa olivat Mikko ja Auno asuneet Virtalassa, mutta tänä aikana ei Mikolle työ eikä ruoka maistanut. Unikin katosi.
Moni neito oli jo kauwan aikaa halukkaita silmäyksiä Perälän Mikkoon luonut, mutta nyt kun hän nousi kunniansa kukkulalle, olisi hänen joka tyttö tahtonut omaksensa saada; Mikolle olisi ollut tarjona yksi ja toinen siwistyneestäkin säädystä, mutta hän ei näyttänyt pitäwän kenestäkään.
"Mistä hiidestä ne tuon jutun ovat saatteet, sen on Maija varmaankin kokoon pannut omasta päästään", sanoi Jaakko ja rupesi sitten suoraan kertomaan, mitä hän Mikolle oli puhunut lisäten: "Nyt sen tiedät, oikean asian-laidan, suutu nyt minulle sitten, jos saatat; ymmärräthän sinä, että minä vain kun pelkäsin sinun kotiani halveksivan tuskissani jotakin puhuin".
Sanokaa minullekin. HUSSO. Mitähän sinä virkkaisit, jos Anna Liisa vielä purkaisi Johanneksen kanssa ja menisi Mikolle? PIRKKO. Elkää vouhkiko tyhjää, vanha ihminen. HUSSO. Mikkopa on paljon pulskempi mies kuin Johannes. PIRKKO. Menkää suolle! HUSSO. Etteikö ole sitten? PIRKKO. Menkää suolle, minä sanon! HUSSO. Eikä se Anna Liisa ole niinkään hanakkata Johannekselle menemään.
Mikko vaaleni, hän ei näkynyt oikein haluavan tajuta, mitä Matti tarkoitti. »No lisää, lisää! Kuka nyt vähälle väsyy.» »Ei penniäkään.» Ihmiset alkoivat jo tajuta, jännitys löyhtyi, ja jotkut sanoivat: »No sille talolle tuli hintaa.» Mikolle tuli asiaa lähteä käymään kotona. Sitä paremmin oli tilaisuutta toisilla ihmetellä, miten taitavasti Matti oli Mikon kengittänyt.
Mikä on sallittu, se on sallittu ja kyllähän me sinuttakin ruumiit siunattuun maahan saamme ja voithan, jos ei rahaa ole, Mikolle korjata kenkiä haudan kaivamisesta. Paitsi sitä pitäähän sinun itsesikin joutua kotiin sunnuntaiksi, jolloin heille: "levätkööt he vahvass' rauhass'" luetaan tähän aikaan ovat rahat tiukassa, pitää ottaa silloin, kuin saa.
Ollaan niinkuin ei mitään semmoista olisi tapahtunutkaan. HUSSO. Ei löytynyt sikiökään. Niin syvälle minä sen kaivoin maahan. ANNA LIISA. Niin, niin! Ei nyt siitä sen enempää. HUSSO. Painukoon vaan siihen minun puolestani. Mutta Mikolle sinun täytyy mennä. Elä ajattelekaan muuta. Nyt kyllä isäsikin suostuu. Mikko on ansainnut paljon rahoja siellä Saarijärvellä tukkitöissä.
Mikon nähtyään ja poliisilta kuultuaan asian tämä sanoi iloisesti nauraen: Nyt kuitenkin minulle aukeaa tilaisuus sen velan maksamiseen, joka on ollut minun sydämeni pohjalla siitä Pekkilän syöjättären kynsistä pelastumisesta. Hän osoitti keinutuolinsa Mikolle istuimeksi ja poistui kahvin keittoon.