Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mikko hyppäsi seisaalleen lähteäkseen ulos ja sanoi: Kyllä minä päästän irti ja vien hakaan ne lehmät, sinä kun jaksanet, niin laita aamiaiskeittoa noista kaloista. Niistä saapikin keiton semmoisen, jota ei ole Reetan edessä tänä aamuna. Mutta osaa se kissakin kätkeä kyntensä, sanoi Auno kuultuaan vieraalta, miten Reeta oli häntä ja Mikkoa haukkunut.
"En yhtäkään tuntia ole työstä poissa", wastasi Mikko jäykästi, ja samassa meni hän ja otti matkalaukustansa työ=kintaat, jotka hän oli sitäwarten jo ennen warustanut. Ne saatuansa läksi hän muiden kanssa työhön.
Mikko nousi kävelemään lattialle, katseli akkunoista ulos ja sanoi: Yhä vain räntä lätisee akkunanruutuihin ja tuuli jymistää nurkkia... Ei milloinkaan tunnu somemmalta olla kotona kuin tämmöisenä hetkenä. Mutta mitäpä tuosta, kun ei voi olla kotonaan, vaikka kodikseen on laittanut. Koti se on koti pienempikin, kun se on oma ja omalla turpeella.
Mutta minulla ei ole enään oikeutta pyytää Teiltä sitä; Teillä waan on oikeus hyljätä, kirota ja tyköänne pois sysätä onneton, kiittämätön ja läpiturmeltunut poikanne Mikko". Aina lähetti kirjeensä Perälään asiamiehen kautta, ja Mikko postissa. Sattumus teki sen, että kirjeet tuliwat yht'aikaa ukon käteen.
Aappo avasi kalarasian, tarjosi sitä jokaiselle kenellekään antamatta ja kyseli: "Syöpikö kukaan kalaa? Ei kukaan syö kalaa, pannaan kalarasia kiinni". "Elä sule sitä kalarasiaa", muistutti Mikko, "anna tänne se". "Siinä on", sanoi Aappo ja antoi rasian Mikolle, joka alkoi veitsellä kaloja käännellä ja koetti valita parasta.
Ne eivät tämänkään talon pellolla ole eilisen teeren poikia, tuota. Tämä on vanhimpia taloja. Tässä tiedetään tulen palaneen ennen isoa vihaa, tuota, ja niillä monilla raunioilla on jo päiviä päässä, tuota. Olkoon niinkuin on, kyllä ne tästä lähtien rupeavat muuttamaan majaa, sanoi Mikko jäykästi.
Saadakseen aikaan sovinnon meni Mikko Venäjän herran luo ja ystävällisin kasvoin työnsi kätensä herran käteen, puristi sitä lämpimästi ja toisella kädellään taputti olkapäähän.
SILJA. Voi näitä aikoja, näitä aikoja! ANTTI. Sinulta ei puutu älyä, eikä rohkeutta Topra. MIKKO. Senhän tiedämme entuudeltakin. TOPRA-HEIKKI. No, Matlena! Mikä sinut niin totiseksi teki? Sano jotakin! Sano, sano, eläkä arvele. MATLENA. Minua pelottaa. Pelottaa? Vaikka minä olen tässä? Elä, Topra! Ei minua haluta leikki tällä hetkellä. TOPRA-HEIKKI. Miks' ei haluta? Kun olen niin levoton.
Ja mitä kastamiseen tulee, niin siitäkään ei mahda olla kovin suurta taikaa, koskapa muutamat lakkolaiset jättävät lapsensa järkiään kastamatta. Pääasia oli, että sinä pelastuit. Ettei tullut mitään ilmi. Se se oli oikein Jumalan onni. Ei niin että epäilystäkään kellään. Pääsit kerrassa rauhaan. ANNA LIISA. Rauhaan? Pääsinkö minä rauhaan? Voi, mitä puhut! MIKKO. Niin, niin!
Siinä vehnäkahvia juodessa Janne alakuloisesti kysyi: Mitä se isäntä ja emäntä sanoo, vieläkö minulle on tässä talossa työtä senjälkeen, kun heinänteko loppuu? Tuotahan ei moneksi päiväksi enää ole; tällä viikolla loppuisi kun ei sataisi. On työtä. Vastahan ne vaivat alkavat, sanoi Mikko. Etkö näe noita toukovainioita, nuo eivät ole yhdellä sirpillä leikattavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät