Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Mitä kahden keskistä teillä on mitä jo vaan? MIKKO. Anna Liisa, sinä laitat hänet nyt menemään, taikka tästä tulee toinen kurssi. JOHANNES. Oletko sinä hulluna, mies? MIKKO. Kuulitkos, mitä minä sanoin? ANNA LIISA. Tee hänelle mieliksi, Johannes. Mene vähäksi aikaa toiseen tupaan. JOHANNES. En ymmärrä sinua. Eikö minun pitänyt olla täällä sinulle tukena?
Vietänhän omia häitäni, mutta en olekkaan sulhainen niissä häissä, morsiameni on kaunis, kaunis kuin kukkainen niitulla, mutta kuitenkaan ei ole hän minun morsiameni; puusuutarin oma hän on. Katsos, Mikko, se aatus taitaa polttaa. Mutta tahdonpa jutella kanssaan muutaman sanan. Onko morsian täällä? Tulkaas vähän tupaan tänne; minulla on teille jotain sanottavaa. Tunnetkos minua?
Minä olin nuorin isäni viidestä pojasta. Meitä oli siis viisi ei "meitä oli neljä poikaa ja Mikko riepu viidentenä", kuten oli tapamme sanoa, Niin semmoinen oli tosiaanki tapa muilla, paitse Mikolla. Häntäpä ei sitä olisi saatu sanomaan, ei vaikka hänelle olisi kiehautettu pikkusen juuston heraaki, joka muutoin oli hänen himoruokaansa.
Mikko pyhki otsaansa paitansa hihaan, oli vähän aikaa ääneti ja jatkoi sitten taas: "Oli kesäinen päivä, semmoinen, jona ei tuulen henkeä tunne, jolloin luonto ikään kuin kuuntelee sen turvissa asuvien lintuisten ääntä.
Mutta havaitsipa tällä ajalla Mikko joitakuita silmäyksiä Eskon ja tytön välillä. Hän arvasi asian, tempasi uljaasti sen päästä kiinni, rupesi puhemieheksi ja toimensa onnistui oivallisesti. SEPETEUS. Lepääkö siis kaikki tällä perustalla? TOPIAS. Ei juuri sillä; vaan kesällä, pari viikkoa jälkeen juhanneksen asia oikein vahvistettiin minun ja Karrin välillä.
Tuhat markkaa jätin tullessani Lättenperille kauppasummasta. Sitten Mikko luki rahat ja sanoi: Kahdeksansataa kahdeksankymmentä viisi, ja täällä kukkarossa on siksi, että yhdeksäs sata täyttyy ja vähän jääpikin. Ja tänne olen lähettänyt yhdeksän sataa. Lähes kolme tuhatta vajaassa vuodessa, huudahti Auno. Niin sanotaankin, että joka kovan kokee, se pehmeän perästä löytää.
Viulu-Mikko kulkee edes takaisin, viulu kädessänsä, ja näyttää oikein onnelliselta tänään. Usein hän kurkistaa paperiin, jonka hän ottaa taskustaan, ja hymyilee sitten itseksensä. Mäkelän muori toimittelee, ja muotonsa on tavallista tyvenempi, kun hän kurkistaa porstuakamariin, sanoen: "Mene, Jaakko, katsomaan, joko provastia näkyy, jotta Mikko tietäisi olla pihalla soittamassa".
Mikko tahtoi, että isä häntä hypittäisi jalallaan. Sinuako, suurta poikaa? sanoi isä. Jopa jo! Hypi sinä vaan omilla jaloillasi. Liisankin olisi vielä tehnyt mieli isän syliin, mutta ei hän sentään pyytänyt, kun ymmärsi sen mahdottomaksi. Yrjölla oli etuoikeus ja Mikolla hänen jälkeensä. »Aika tyttö!» sanoi äiti aina, kun hän vaan mielitekojaan toi ilmi.
Järjestäkää naisten elämä mailmassa toisin antakaa meille kunnioitettu asema, niin meistä tulee ainakin yhtä hyviä vaimoja kuin teidänkin naisistanne niistä itseviisaista farisealaisista kaikessa siveydessään. Sinä olet oikein hermostuttava tänään. Hermostuttava, kun kerran puhun vakavasti, kun kerran selitän, että minäkin olen ihminen. 3:as KOHT. Liisi, Taube, Mikko, Alma.
Nämä ovat lehmän harjakkaita, hevosen harjakkaat tulevat perästä, sanoi Auno iloisesti ja kohotti pannuaan, tuntuisiko siitä vielä edes yhdet kupit tulevan. Pannussa tuntui vielä olevan. Auno puhdisti kaksi kuppia ja laski ne täyteen. Siinä on aluksi teillekin, minä tuon kohta lisää, sanoi hän ja melkein juosten kiirehti ulos. Risto ja Mikko tyhjensivät kuppinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät