Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mutta niitä kaloja, joita ongimme, niitä saamme. MIKKO. Suotteko minun kysyä yhtä asiaa? KARRI. Mielellä. MIKKO. Oletteko te tavannut Eskon isää, Nummisuutari Topiasta, Puol'matkan krouvissa? KARRI. Tapasinpa hänen tultuamme kaupungista. MIKKO. Oliko tässä tilaisuudessa jotain keskustelemista välillänne jostain naimakaupasta, koskeva Eskoa ja kasvate-tytärtänne Kreetaa? Ehkä leikin vuoksi?
Täytyy sanoa sinä olet tosiaan hyvin jalomielinen. MIKKO. Ehk'ei tarvitse mennä niin pitkälle. Kenties jo riittää, jos isäsi ja Johannes saavat tietää sinun salaiset asiasi. MIKKO. Vai mitä luulet? Eiköhän tule teille silloin jo ero? ANNA LIISA. Tulee. Kaiken varmaan meille silloin tulee ero. MIKKO. Sitä minäkin. Johanneksen rakkaus sammuu sillä kertaa. Sillä ei ole sen syvempiä juuria.
Ei ollut sitä yhteiskunnallista kysymystä, johon ei Mikko woinut antaa tarkkoja ja pontewia selityksiä, ja näin tuli Mikko ennen pitkää tärkeäksi jäseneksi yhteiskunnassa. Hänkin käwi nyt, tarwittaessa, kylässä, sillä hän näki ett'eiwät kyläläiset enään häntä kammoneet.
Mikko kuitenkin seisoi rauhallisena tuomaria vastapäätä, verkalleen käänteli päätään nähdäkseen huoneen kaikille suunnille. Tuomari kääntyi kantajan puoleen ja kysyi sävyisästi: Mitä tässä nyt sanotaan?
Suuren joukon maata nosti se juurillansa ylös kaatuessaan ja Mikko heti veisti piilullansa liian maan siitä pois. Sitten vyörytti hän puun keskelle sarkaa ja välipaikat repi hän kauhealla kuokallaan akkunaruudun kokoisiin levyihin. Hän ei kaivannut kenenkään seuraa, kesäkaudet oli hän vaan yksin työpaikallaan, käyden vaan tavasta noutamassa evästä.
MIKKO. Mitä tekee äitisi niillä? ESKO. Tahdonpa sinulle vielä toisen asian salaisuutena ilmoittaa.
Kaiken tuon huomattuansa, rupesi Mikko wakawasti miettimään asiaa ja ensikerran elämässään huomasi hän, ett'eiwät hänen rikoksensa olleet tehdyt ihmisiä, waan myös Jumalaa wastaan. Heti kun hänessä tuo tunto heräsi, nähtiin hänen yksinäisyydessään lueskelewan Jumalan sanaa, jota hän ei ollut kaukaan aikaan käsissään pitänyt, ja nyt alkoi Mikossa uusi elämä.
Nyt se on tapahtuva. ANNA LIISA. Mikko! JOHANNES. Mikä sinun on, Anna Liisa? Mitä sinä pelkäät? ANNA LIISA. En mitään en mitään. Ole minulle tukena, Johannes. Nyt se tulee KORTESUO. Minä en tästä, perhana ollen, ymmärrä, en hölyn pölyä. Mistä sinä teet lopun? Ja mistä sinä puhut suoraan? Onko jotain salattu minulta, niin ilmoita, ja ilmoita heti.
MIKKO. Antaisit, velikulta, tuon sitten nousta, että näyttäisit vähän miehekkäämmältä. JOHANNES. Mitäs se oikeastaan sinuun kuuluu? KORTESUO. On siinä Johanneksessa miestä siltä, vaikkei ole partaa. Mutta kerropa meille nyt jotain retkistäsi, Mikko. Hyvinkö sinua siellä veteli? MIKKO. Hyvin vallan. Rahaa tuli kuin roskaa. KORTESUO. Vai niin? Taidat olla jo rikas mies?
Minä teen tähän pirtin sänkyyn lämpimän vuoteen, rupeat siihen, sanoi Auno ja rupesi laittamaan vuodetta. Ei minua enää värisytä. Mutta lienee kuitenkin parasta, että pääsen vuoteeseen, sanoi Mikko ja eteenpäin kumartuneena, käsillään vatsaansa painaen alkoi hiljaa kävellä vuoteen luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät