Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siit' ulos tunkeutuu hopeainen aisa; sen päähän sorjan, kultaisen ikehenpä hän solmi ja siihen kultaiset silavyöt; hevot vinhat itsepä Here niihin toi; veti mielt' asemelske ja taistelohuudot.
Lellikit, arkurit, voi, akat ettekä miehet Akhaian, matkatkaamme jo vain kotimaalle, ja tänne hän jääköön Troiaan saaliistaan ilakoimaan, jotta jo huomais, ollako voi vai ei apu missään meistäkin ehkä, tuo, joka miehen mielt' urohomman nytkin, Akhilleun, loukkasi, hält' oman vei osalahjan, valtasi itse.
Totuuden tuon ma painanut oon mielees, voi ettei valehdella sielu täällä, ain liki ollen totta ensimmäistä. Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle Constanzan huntuaan ain rakastaneen; sopivan näytä ei se sanoihini. Jo usein, veli, sattunut on, että on vaaran välttämiseks tehty vastoin mielt' omaa, mitä ei ois tullut tehdä.
Harvoin toki harmit moiset sattui, paraadeissa vaan; ukko harjoitukset toiset piti vanhass' asussaan. Hei, se oli toinen juttu, nyt ei unta ollut kai; vanha herra, vanha nuttu, niistä toki selvän sai. Nulous nyt mielt' ei paina, sujuu temput, riemu soi, vaille ei, vaan päälle aina kaiken, mitä vuottaa voi.
Ma huudan: väärin teit. LEAR. Mua kuule, petturi! Vasallivalas nimessä mua kuule! Kymmenennellä Jos pakolainen ruumiis maassa nähdään, Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta, Sanaamme emme pyörrätä. KENTIN KREIVI. Hyvästi, Lear! Jos tuolla olet päällä, Vapaus vieraiss' on, maanpako täällä. Hyväiset Kent suo teille, ruhtinaat; Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat.
Se tuhlannut on paljonkin, Ken hukkasi helmen parhaimpansa: Mielt' onnellista, unta rauhaisaa Ei aarteet maailman voi lahjoittaa, Oi, veljeni! hällä on parhaimpansa! EP
Päivän Sana
Muut Etsivät