United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !


Olimme vapaat. Miesten ilo ei ollut vähäisempi kuin meidänkään, ja huomasin, että Akmedin ja hänen veljiensä välillä vallitsi tosi veljesrakkaus. Miehet olivat aavistaneet, että jokin onnettomuus oli meitä kohdannut, ja olivat varustautuneet kivityön työkaluilla.

Vaikka teidän sivistyksessänne ilmestyikin monta surettavaa puolta, luulen kuitenkin, herra West, ettei mikään ollut masentavampaa, kuin ne kurjat ateriat, joihin täytyi tyytyä jokaisen, ken ei ollut hyvin rikas». »Tuskinpa olisitte meidänkään aikalaistemme joukosta löytänyt ainoatakaan, joka ei olisi tässä asiassa ollut samaa mieltä kuin tekin», vastasin minä. Samassa astui palvelija sisään.

Jussin mitta oli täysi. Vanha rakkauskin unohtui. Hän kerskasi pistäen: »No ei ole meidänkään matkassa, tämän Ihalaisen kanssa, yhtään Liperistä tullutta porsasta, vaan ihmisiä olemme vielä molemmat, vaikka olemmekin ikämme Liperintaipaleella eläneet ja omaa kontua viljelleet.

»Minun arvoni seuraa minua, kuhunka menen ja kussa olen. Minä en tahdo teidän siipeinne varjoa, eikä minun tarvitse teiltä loistoa itselleni lainata.» »Ohhoh, sinun sanoistasi saattaisi luulla, että olisi yhdentekevä, mimmoisten ihmisten seurassa olisit.» »Niinpä onkin, sillä varmaan ei teidän paremmin kuin meidänkään seuraan oteta mitään epäkunniallisia ihmisiä», vastasi Hilja. »Ei suinkaan.

Eihän heillä ole muuta tehtävää, miettivät he, kuin rakastua toisihinsa ja päättää yhdessä kiivetä "vaivaloisuuden vastamäkeä" ylös. Otaksun ett'eivät kielikellot syntymäkylässäni voineet keksiä muuta sopivampaa ja mahdollisempaa keinoa päättää meidänkään tulevaisuudestamme.

Välillä hän pyyhkäsi peukalollansa nenänsä alusta, rykäsi, sylkäsi tiepuoleen ja jatkoi: "Mutta mihinpä noita meidänkään varoja säästää, kun ei ole muita perillisiä kuin tämä ainoa poika ja minä sen ämmän kanssa en tässä enää suuria tarvitse. Siihen jäävät loputkin tälle pojalle... Kunpa hän sitte osaisi heitä hallita ja saisi sopivan eukon." Hyvätuulisuuteni lisääntyi.

Epikteetoksen merkitys ei silti ole käytännöllistä arvoa vailla, saatikka tarpeeton, meidänkään ajalle; olisipa useinkin terveellistä, tarpeellista ja hyödyllistä palata Epikteetoksen menetelmään siveellisen sivistyksen opettamisessa, järkiperäisillä syillä ohjata kansaa kasvavaa elämän puhtautta etsimään ja totuutta tavoittamaan. Siinä mielessä on tämä *Ojennusnuora* suomeksi toimitettu.

Kasvikunnan rikkaudesta voisi toimelijaisuudella saada hyvinkin suurta hyötyä tälle maalle, mutta valitettavasti on kauppa kulkenut monen käden kautta eikä suoranaista yhteyttä ole pidetty emämaan ja siirtokuntien välillä. Suurin onnettomuus maalle on kuitenkin orjakauppa, joka tuskin meidänkään aikoinamme lienee lakannut näillä seuduilla.

Lasten surkea valitus, itku ja nyyhkytys oli sydäntä karsivaa. Kun talvi alkoi olla puoliväliin kuluneena, tuli kohtalon leikki vieläkin kovemmaksi. Ei millään muotoa enään voinut meidänkään iso perhe yhdessä ko'ossa elää. Täytyi meidän vanhimpain lasten lähteä mieron tielle. Se ei suinkaan tuntunut meille, kerjäämiseen tottumattomille, helpolta asialta.

Ei saa meidänkään ukko enää unta silmiinsä öisillä, valvoo vaan ja tuumailee sinne tänne, että mikä pitää eteen tulla. Kun pääsisi edes kesään, ehkä sitten taas menetteleisi jotenkuten.» »Siinäpä se on, mutta kun ei useinkaan tiedä, kuinka huomispäivän yli mennään», sanoi Mari, joka lapsi käsivarrella istui kätkyessä. »Sitten tuo alituinen huoli ja ikävä tahtoo niin tympistyttää mielen.