United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta olen sinusta vapaa, jaa kohta. MAURA. Kuultelisitpa vielä hartaastikin vaihka seinän takana paukahtelevassa talvipakkasessa. Mutta ota siitä, koska tanssii ympärilläs perkeleitten lauma kuin laulava sääksiparvi. TIMOTEUS. Tässä tulee heitä kuin sääkseä vaan. TITUS. Tässä tulee Max ja Fuchs.
TOMMI. Lähetä sitten pippurimaahan tuo ministeri von Birheim. PATRIK. He heh! MAX. Onko se hän? TOMMI. Totisesti. MAX. Sinä tiedät sen? TOMMI. Varmaasta lähteestä. MAX. Häntä en tunnekkaan. FUCHS. En tunne minä häntä. MAX. Mitä hyvää vartoo hän meiltä?
TOMMI. Että kätkette hänen sydämmihinne, ylistätte hänen kunniaansa »kurkuill', trumpuill', symbaleill'», mutta mitä hän viimein teitä kohtaan tarkoittaa, se olkoon nyt minulta sanomatta. FUCHS. Pahinta peljätkäämme. MAX. Kuinka tulee meidän nyt itseämme käyttää häntä kohtaan?
Kun matkamies tuli jälkisäikeen loppuun, oli hän saapunut lähteelle ja tervehti sitä suurella ilohuudolla. Hän otti matkalaukun selästänsä ja täytti lähteen laitaan kiinnitetyn rautaisen maljan vedellä. Hän kutsui sitte luokseen koiran, jonka nimi oli Max, ja tarjosi sille vettä maljasta. Isäntä ei omaa janoansa sammuttanut ennenkuin eläin oli juonut kylläksensä.
Hän astui kepein askelin puisen sillan yli, ja Max juoksi edellä; kun hän saapui sillan toiselle puolelle, kaikui Kenelmin korvaan valoisan yön hiljaisuudessa tuo lopettamaton rakkauden laulu: "Laulaen laulaen, Iloisesti laulaen, Koirinensa tietä pitkin astuskelee Nieresteinin ritari tuo urhoisa." Rakkauden laulu, joka oli keski-eräinen miksi keski-eräinen? Kenelm ei sitä voinut käsittää.
PATRIK. Yksi sana vielä, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas ijankaikkisesti. MAX. Olkaat häntä tukistamatta. PATRIK. Haa! FUCHS. Anna hänen tukistaa; hän syököön sen tukan, sen valkean tukan. ANTON. Käykäät pois, mun rakkaat veljeni, minä rukoilen. MAX. Sinusta olen aina pitänyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis minulla tyttäriä, niin teidät kohta valitsisin vävykseni.
Arvaas mitä sanoi saakeli? »Nyt ei ole sulla muuta tietä tästä puristimesta kuin päistikkaan syöstä itses Werran laineisiin», niin sanoi hän. MAX. Ahaa! FUCHS. Niin, toverini. Eikä ilman, ettei hän mua saata vähän kamaliin luuloin.
FUCHS. Totisesti; sillä vaikea on virkamme harjoitus. MAX. Tulkoon virka-ero. Tästä korkeasta arvosta me tahdomme astua alas, pyhkäisten jalkaamme; sillä tässä alla lepää joku musta koira haudattuna. Haa! jos tietäisin kenen konsti tämä, että meitä, mielessänsä kavaluus ja surmamme, nostettiin tähän korkuuteen, niin Jumal' avita! hänen lähettäisin heti sinnen missä pippuri kasvaa.
Laulaja, joka ei likemmältä katsellut rannalla makaavaa miestä, olisi kulkenut eteenpäin kepein askelin ja iloista lauluaan laulellen, jollei Kenelm olisi noussut seisaalleen, ojentanut hänelle kättänsä ja sanonut: "Minä toivon ettette peljästy siitä, että tapaatte minua täällä, niinkuin Max?" "Ah, nuori filosoofini, onko se todella te?" "Jos minua filosoofiksi nimitetään, niin todella en ole se.
Mutta me olemme kuitenkin samassa nähneet, että yksi näistä tutkijoista on rajoittanut ylistyslausuntonsa sangen ankaralla lisäyksellä. Max Müller myönsi Kalevalan vertaisuuden Homeron lauluin kanssa ainoasti sillä kovalla ehdolla, että ensin piti unohtaa kaikki, mitä lapsuudesta on oppinut katsomaan kauniiksi. Mikä on tähän tylyyn tuomioon voinut antaa syytä?