United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helmasynti oli virvonnut, oli voittanut. Voittanut oli Mattikin tarkoituksensa. Vaikka hän olikin niin nöyrtynyt tuona rosvojen kiinnipano-hetkenä kotonaan, oli hänen kostonpyyntönsä elpynyt jälleen täyteen voimaan, nähdessään, ett'ei laki voinut häntä tuomita niin raskaaseen rangaistukseen kuin hän pelkäsi.
Mutta ennen sen heität kuin rantaan pääset, on se Matti siksi tuoreista aineista, sanoi Auno hymyillen. Eihän mitä! Kyllähän mies miehen kantaa, vakuutteli Erkki. Mattikin näkyi uskovan Erkin puheen. Jalat hervottomina hän istui Erkin käsivarrella ja toisella kädellään pidellen Erkin kaulasta suurilla silmillään katseli kulkijoita. Tultiin viimein rantaan ja venhe työnnettiin vesille.
Jaakko on uskollisesti pitänyt mitä hän Marille on luvannut, on ollut mies. Hän ei ole kertaakaan ollut juovuksissa näinä koetusvuosina; eipä hän ole suuttunutkaan kertaakaan. Marttalan Mattikin on saanut mielin määrin haukkua ja nimitellä Jaakkoa, eikä hän ole suuttunutkaan, sitä vähemmin kostanut.
Ystäväni lohduttelee häntä sillä, että se on mahdotonta, koska ei pitkäsiimallakaan erota sulaa vettä millään suunnalla. "Lautta voi olla satoja virstoja pitkä", vastaa Tilda siihen. Mattikin on tuossa tuokiossa pistänyt hevosemme aisoihin ja ympärillämme äkkiä syntyneestä hälinästä ja kiireestä huomaamme mekin vaaran olevan lähellä.
"Huonostipa kyllä, jos eivät jälestäpäin tuone." "Ei ne paljoa välitä köyhäin talkoista. Hyvin harvat menevät niihin auttamisen tarkoituksessa, pääasiallisesti vaan suolensa tähden." Mattikin hymähti hiukan. "Lienevät nyt saaneet kyllänsä Karpisessa," hän sanoi.
"Se, joka laskee leikkiä kuoleman kanssa, on aina kuolemalle merkitty", päättää tyttö. Mattikin pudistelee tyytymättömänä päätään. Hänkin näyttää yhtyvän Tildan uskoon. Sillä välin on alkanut luoksemme kerääntyä jäältä muitakin ihmisiä. Ystäväni on kuitenkin jotenkuten jäänyt meistä toisista jonkun sylen jälelle, kun yht'äkkiä kuuluu huuto: "lautta jakaantuu! Kiiruhtakaa! Se särkyy!"
Jaakko astui erään talon huoneesen sisälle. Sinne oli kokoontunut useampia kylän ihmisiä, ja kaikeksi onnettomuudeksi oli Marttalan Mattikin siellä. Heti Jaakon tultua heittivät tuvassa olijat toisilleen umpikuljuisia silmäyksiä, ja ilvehymyssä katseli Matti jokaista silmiin. Kukaan ei puhunut mitään. Jaakko ymmärsi nyt hyvin, mitä nuot silmäykset merkitsevät ja hänen sydämensä kuohahti.
"Kävipä karhulle kerran hullusti; nyt saan hänen ainakin pois silmistäni. Ei hän niin mene, ett'ei häntä kiinni saada, vaikka nyt pääsikin kynsistämme. Haa! murha sepä on naula, joka vetää", puhui Matti mielihyvillään, eikä huomannut, että murhatuksi luultu mies oli pystössä ja että Marikin oli huoneessa, sillä Mattikin oli juovuksissa. "Mitä perhanaa sinä murhasta puhut?
Antti, nouda Mattikin tänne ja sano hänelle, mitä minä olen sanonut, älköönkä siitä puhuttako enää sen koommin." Ja silleen asia jäi. Joitakin päiviä viivyttiin yhdessä kaikessa rauhassa. Sitten Pekka sanoi: "Nyt täällä on kaikki hyvin; nyt minä lähden tuntureille. Jääkää hyvästi! Antti, älä unohda Pekkaa! Kylläpähän tapaamme toisemme!"
Alla päin, pahoilla mielin oli nyt Mattikin, mutta sitäkin enemmän hänen vaimonsa, ja olipa syytäkin, sillä pelättävä oli, että heidän elo-elämänsä menee heiltä niin polkuhinnasta, ett'ei heille itselleen jää maahan putoavaa. Ensin myötiin halvinta irtainta ja sitten ryhdyttiin maan myöntiin.