United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelkään hänelle jonkun wahingon tulleen, waikka onhan tuo kelikin huono ja hewosriepu on niin laiha, kun ei ole waraa antaa sille suurusta. Jospa wielä Mattikin tulisi, ei olisi hääwisti asiat, sillä ainoat elämänehtomme riistettiin meiltä pois. Waikka ei noista lehmistäkään suurta turwaa ollut, sai niistä kumminkin maitotilkan lastensa suuhun.
Tähän ei kukaan enää jatkanut. Mattikin äänetönnä pyörein silmin katseli kaikkia silmiin. Hän oli nukkunut ja herännyt vasta syömään eikä tiennyt, mistä ikävyyksistä nyt oli puhe. Kuudestoista luku. Oli kirkas maaliskuun päivä, kun Kinnusen Leena, liinaan kääritty nyytti selässään, työntyi Mäkelän pirttiin. Auno oli pöydän luona leipomassa ja huudahti iloisesti: Leena! Vielä sitä Leenaakin näkee!
Mattikin silmät kirkkaina oli jo vaate päällä ja toimittautui kasvot totisina sitä mukaa kuin näki Tuomaankin toimivan. Auno otti nyt vuoteeltaan lämpimät huopapeitteet, kääri ne Matin ympärille ja kantoi sitten pojan rekeen, missä peitteli yltä päältä. Syvästä vilttien lomasta näkyi vain pojan kasvot.
Katsoin halkopinon taakse, siellä ei ollut hevosta, vilkasin vajaa kohden, siellä näkyi jotain valkoista halkoläjän takaa. Menin lähemmin tarkastamaan ja näin, en Valkoa niinkuin olin luullut vaan Kailun. Pian tuli Mattikin ulos talon pirtistä ja rupesi valjastamaan Kailua. Tälläkös nyt ajetaan, kysyin minä. Niin. Missä Valko on? Sen myin Antin markkinoilla Tampereella. Osaakos tää vetää?
Ja siitä oli isäntä niin hyvillään, että päivälliseltä päästyä virkkoi: "Nyt saamme levähtää heinän kuivaessa, koska sen hyvin olemme ansainneet." Isäntä heittihe ladon eteen niitylle pitkäksensä. Maija otti puukon käteensä ja meni Martan kanssa metsään. Jaakko nukkui tapansa mukaan latoon, kontti päänsä alla. Leena istahti ladon kynnykselle, johon myös Mattikin laskeusi.
Usiasti ryömi Matti neljänkontan lapsiparvi seljässä j.n.e., yhdellä sanalla, Matilla oli koti joka talossa. Kun mentiin vihollista vastaan niin totta oli Mattikin kanssa saati hän sattui paikalle. Jussin pelastettuansa sai Matti raskaan omantunnon, vaikei hän siitä kellekään puhunut.
Kun Matti oli samonut noin kuusi penikulmaa eteen päin, täytyi hänen jäädä yöksi, lepuuttamaan väsyneitä jalkojansa. Siinä tuli selville, että huomen-aamuna lähtee eräästä talosta hevosella ja rattailla viemään joku henkilö talon poikaa kaupunkiin kouluun, ja että niiden mukana pääsisi Mattikin huokealla maksulla kaupunkiin saakka.
Hän oli kuullut paljon semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt mitään ... niistä isoista ja pienistä pyöristä ja muista ... ja olisihan Liisa suonut, että Mattikin olisi tiennyt, mitä hän itse tiesi. Ei Liisa tahtonut olla miestään viisaampi ja tietäväisempi. Siitä ja siitä ei muistettu Matille kertoa, oli ruustinna sanonut, ja varsinkin sitä olisi Liisan mieli tehnyt Matille kertoa.
Samana sunnuntai iltapuolla oli Matti jo perehtynyt talon aloihin, niinkuin olisi vuosikansia siellä ollut, koki hän sentään olla jotenkin alallansa ja puhua tavallista vähemmän. Kantalassa oli riihi rakennettavana ja sinne läksivät miehet maanantai aamuna; sinne sai seurata Mattikin, puita kuorimaan, niinkuin isäntä sanoi.
Tulipa oikein riidan aineeksi kielikelloille Matin rahat, kun toiset tiesivät niitä olevan vaan kymmentuhansia ja toiset taas väittivät varmaan tietävänsä niitä olevan satojakin tuhansia. Mutta rahakas mies on kuitenkin aina mies, niinpä Mattikin.