United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hellästi puristi leski Elsan kättä, kun erosivat. Mattikin jäi torpparin ja äitinsä hoimeihin. Kun hän vihdoinkin oli saanut eron tuosta Kirkkonummen vaivaisväestä, alkoi hän astumaan katua ajatuksiinsa vaipuneena. Tuossa astuessaan tunsi hän erinomaisen ikävän äitivainajataan.
Vein minäkin pulskan hirren, ja niin tekivät naapuritkin. Olipa Mattikin siellä; Kailullansa oli tuonut kelpo viissylisen hänkin. Oli siellä Yrjökin, vaikk'ei hänellä juhtaa ollut. Hän oli vaan kutsuttu vieraaksi "vanhan tuttavuuden vuoksi", kuten Himmeliini minulle kuiskasi.
Silmiänsä vain muljautti Mattikin nähdessään Laasmannin äskeisen tempun ja lausui: kyllä Laasmanni, näemmä, Laasmanni vieläkin on. Nimismiehen luo Laasmanni sitten vietiin; ja sitten kuin asiat olivat kulkeneet määrätyn tiensä, tuomittiin hän korvaamaan varastettu tavara, saamaan raippavitsoja ja istumaan "kirkon pallissa" V:n emäseurakunnan kirkossa. Maassamme käy lainkäynti hitaasti.
Jussi sitoi jo vyötä suoliinsa; kapulaisten nahkainsa ympärille hän sen pinteästi kiinnitti. Valmistui siitä jo emäntäkin, ja pikku Mattikin oli jo saanut kirkkopuvun ylleen sillä jouluna pääsi hänkin kirkkoon. Isäntä, itse Muikkulan Matti sovitteli niinikään lammasnahkaista, Sipirankaulurilla kaunistettua turkkia yllensä.
Samaan leikkiin oli tullut Mattikin. Tälle ilmoitti Pasanen hiljaa, että Hemmo pyyti jo puhemiehekseen ja käski käydä siitä Hintille tuumaamassa. Miten minä kamariin mentyäni sanonen. Kysytään Hintiltä itseltään, sanoi Matti. Tämä antoi sen neuvon, että he asianomaiset ovat niin liian vähän puhuneet, ettei vielä puhemiestä tarvita.
»Nytpä sekainen vyhti selvenee», vastasi Liisa. »Lukkarin Ullapa Vilhonkin naimisesta meille jutteli.» Ja nyt hän puhui, mitä Ulla oli heille sanonut. Syrjän emäntä lausui: »Olkoot nuoret onnelliset! Olisin kyllä halusta rikkaan miniän ottanut, mutta en sillä kuitenkaan tahdo lapseni onnea estää. Annikin on taitava tyttö, ja työ ja toimi talon rikastuttaa.» Nyt tuli Mattikin sisälle.
Mummo, joka tiesi kaupungin läpeensä, oli hankkinut ja kutsunut kantajat. Täsmälleen jälkeen puolisen tuli kaksi maalaishevosta pihaan; hevosilla oli kuormana juhlapukuun puetuita ihmisiä ja tavaraa. Kärryistä laskeutui mies elähtänyt kumpasestakin; samoin kaksi tanakkaa emäntää. Olipa kärryillä pieni Mattikin, vaan hän oli saanut ihka uuden puvun.
Nojasi sitten päänsä muurinpilariin harvaksensa savuja vedellen. Vaimo katsahti mieheensä ... tokko edes vähän iloisemmalta Matti jo näyttäisi?... Samaa ajatellen Mattikin silmänsä, ikään kuin salaa, Sannaan loi. Varmaankin pettivät kumpasenkin toiveet, koska ei mitään puhetta syntynyt.
Kun Pekka ja Matti olivat jonkin aikaa tehneet taivalta, sanoi edellinen luulevansa parhaaksi, että he kulkiessaan varovat näyttäytymästä muiden suomalaisten luona, ja Mattikin oli samaa mieltä. Klar-joelle tultua kysyi Pekka, osasiko Matti uida. Ei Matti osannut. "No sinun täytyy oppia", virkkoi Pekka; "asetu nyt tänne odottamaan minua, kunnes tulen takaisin.