Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Semmoisina hetkinä kysyin itseltäni, voisiko mikään nainen maailmassa olla sen arvoinen, että hänen rakkautensa palkitsisi minun ja Matin välisen ystävyyden. Mutta ne hetket tulivat sangen harvoin. Mielemmin suljin silmäni totuutta näkemästä kuin että olisin tahtonut katsoa sitä suoraan kasvoihin. Näin elin yhä edelleen, tottelematta järkeäni, niinkuin unennäkijä.
Kun heidän kesken tuli lastenkasvatus puheeksi, kertoi Hemmo seuratovereilleen: Tuota, kyllä minä olen heitä koettanut kasvattaa Jumalan pelossa, vaan ei niistä näy hyviä tulevan, ne kun ovat kovin uppiniskaisia. Ja samaa sanoo useampi heistä. Matin isä hoiti vain mökkiänsä niinkuin ennenkin ja Hemmon luvalla otti Eerikan toverikseen. Eerikka oli entisestään muuttunut aivan toisenlaiseksi.
Vappu nousi maasta, seisahtui Matin viereen, tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Tule!", veti suosikkipoikansa mukaansa ja pujahti metsään näkymättömiin. Koko tapauksen olivat nähneet ison ruotsalaisen työmiehet. Nyt he juoksivat kaatunutta isäntää auttamaan, mutta kaikki apu oli turhaa: muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli henki paennut.
Ja niinpä minä, häpeäkseni sen tunnustan, teinkin. Minä tartuin kiinni tuohon turhaan toivoon ja, hullu kuin olin, annoin hänen taas päästä ilman selvää vastausta. Siitä päivin en enää yrittänytkään hillitä mieltäni, vaan riensin umpisilmin eteenpäin turmiota kohti. Lopulla minun ja Matin väli niin paheni, että julkiriita näkyi olevan lähellä.
Merelläkään ei liikoja puhuta. Siellä taistellaan, tehdään ahkerasti työtä. Peränpitäjän jok'ikinen hermo, joka jänne on pingoitettuna, kun hän koettaa ohjata alusta ulapalle, etteivät vimmaiset aallot saisi sitä rantakarille sirpaleiksi sysätä. Samalla miettii hän sielussansa, miksi on meri hänelle vihainen, vai onko tämä vain varoitusta Heleenan ja Matin takia?
Pekka ei tahtonut hänen äänettömyyttään häiritä puhetta jatkamalla, vaan astui jälkimäisenä ja alkoi laulaa surullis-sävelistä, Matin kohtaloon mukavasti soveltuvaa laulua: "Voi minun köyhää kotoani, voi oloani orjallista, voi minun hellää luontoani, voi sydäntäni surullista! Jos mulla oisi hellemp' luonto niin vaipuisin minä maata, enkä mä surun kyyneleiltä vois' silmiäni auki saada".
Semmoinen mieskö se Matti onkin, ajattelin minä, mutta kotona käydessäni huomasin Matin vielä sukerehtavan Tildan kanssa ihan kuin ennenkin, milloin vaan luulivat muiden silmän välttyvän, ja minä päätin vieroittaa mielestäni koko ihmiset. "Matille kuitenkin toivotin muutamana päivänä onnea. Naurahtaen kysäsi hän: 'mihin? "'Mihin? Olithan sinä käynyt pappilassa Kaisan kanssa.
Vakuuttipa vielä uskovansa myllynkivi-seikankin todeksi, sillä olihan hän tänä iltana itsestään nähnyt, "kuinka tavattoman väkevä syntinen ihminenkin toisinaan on". Turhia olivat kuitenkin kaikki Matin vakuutukset ja anteeksipyynnöt, sillä Kujala jo houraili ankaran kuumetaudin kourissa, eikä ymmärtänyt sanaakaan Matin sovinnollisesta puheesta.
Tavallisesti pidetään vuokraajaa parempana miehenä kuin seppää, tavallansa olisi siis voinut sanoa Matin isällä olleen korkeamman arvon kuin minun isälläni. Mutta itse asiassa hän ja hänen seitsemän lastansa, joille piti pienestä maapalstasta hankkia leipää, oli yhtä köyhä kuin moni päiväläinen.
Jaakon käsi vaipui heti alas tuon äänen kuultuansa, puun palanen putosi maahan ja niinkuin viaton uhrilammas seisoi hän nöyränä ja hiljaisena yhä vielä haukkuvan ja räyhyävän vihollisensa edessä, ja kärsipä hän närkästymättä Matin pieniä nyljäyksiä ja survouksia. Ei Mattikaan uskaltanut ryhtyä sen ankarampaan rynnäkköön, sillä hän kenties pelkäsi uutta ja kukatiesi ankarampaa ryöppyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät