Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
ULYSSES. Jos oisi ylpeä, DIOMEDES. Tai kehun-ahnas, ULYSSES. Tai kärrykäs, DIOMEDES. Tai turha, itserakas! ULYSSES. Taivaalle kiitos, leppyisä ett' olet! Ja kiitos siittäjälles, kantajalles, Ja opettajalles. Mut kolmin kerroin Sun älylles, jok' opin kaiken voittaa! Mut se, ken kätes miekkaan totutti, Jakakoon Marsin kanssa ijäisyyden Ja puolet saakoon!
Taluttaen Hegiota sen siteen päästä, jolla hänen kätensä olivat kiinnitetyt, Galdus nyt kuljetti häntä holveista ulos, kunnasta alaspäin ja aution seudun poikki Marsin tanterelle. Hegio ei tehnyt mitään vastarintaa. Hän luuli, että häntä vietiin siihen vankihuoneesen, johon hän oli sulkenut äidin ja lapsen, jotta hän olisi apuna jossakin vapauttamisen tuumassa.
Tätä alaspäin he kulkivat vähän aikaa ja poikkesivat lopulta yhdelle syrjäkadulle. Viimein he pysähtyivät ison rakennuksen eteen, jonka luhistuneissa muureissa vielä nähtiin tulen jälkiä. Se oli vankihuone. "Tämä ei ole määräpaikka", lausui Hegio upseerille. "Heidän asuntonsa on oleva Pedentaton kartanossa Marsin tanterella. Kyllä minä johdatan ja näytän tietä." Upseeri ei sanonut mitään.
Hän meille: »Sielut, oi, te näkemähän satuitte tihutyön tään mulle tehdyn, mi riistänyt näin kaikk' on lehvät multa! Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa! Laps olin kaupungin, mi Kastajahan ens suoja-isäntänsä, Marsin, vaihtoi: tää siksi sodalla sit' aina kiusaa. Ja jos ei siinä, miss' on Arnon silta, seisoisi enää Marsin patsas, turhan
Mut tulipa, tulipa vihdoin suursydän Mies, täysikäinen ainut, Ihminen täysi: Sa saavuit, oi, Sa poika Marsin ja emo Maan, sydän tulta täynnä ja kylmänä pää; kelohonka, oi, iki-tuores sentään, sa tulla tuiskit vakavaraisten kansliasielujen keskeen. Sydän laajeten, kiitollisna mä kätees tartuin, kuin vanhemman veljen käteen, sa painoit kättäni mun, kuin vertaises. Jo värähtelivät hermoni tyynemmin.
Koska Ptolemaioksen järjestelmän mukaan auringon paikka maasta katsoen oli kuun, Merkuriuksen ja Venuksen yläpuolella ja Marsin, Saturnuksen ja Jupiterin alapuolella. Phaeton, auringon poika, sai antiikin tarun mukaan kerran auringon vaunut ajettavikseen, muttei osannut ohjata, vaan oli vähällä polttaa maan, jolloin Zeus surmasi hänet salamalla.
Kas, mikä sulo noissa kasvoiss' asuu: Apollon kutrit, Jupiterin otsa, Ja katse uljas, uhkaava kuin Marsin, Ja ryhti Hermeen, kun hän alas astuu Vuorille, joita taivas suutelee; Siin' yhdistys ja muoto, johon kaikki Jumalat sinettins' on painaneet, Vakuuttain maailmalle: tuoss' on mies! Se puolisonne oli. Vaan, kas tätä: Tää puolisonne on; kuin nokitähkä, Mi polttaa veljensä. Teill' onko silmät?
He löysi Marsin kypärin, Komean, kiiltäväisen, Pitkällä sulkatöyhdöllään Jo säikähdyttäväisen. Kuningasistuimelle se Nyt vietiin kaikkein keskelle. Niin, uljuus aina vallan saa, Niin kävi myöskin siellä; Mut katsehes, sä kaunoisin, Pikemmin voittais vielä. Kypärä kauan komentaa Ei voinut veitikoita, Näät noista yhtä ainoaa Ei urheankaan voita.
Hän oli kääntyvä Caesarin puoleen. Tätä ajatellen hän ratsasti linnaa päin Vatikanon puutarhoihin. Hän saapui Marsin tanterelle ja kulkien tämän poikki lähestyi sitä siltaa, joka kävi virran yli. Kun hän likeni siltaa, yksi mies kiinnitti hänen huomiotansa, käyden tämän poikki ja tullen häntä vastaan. Hänen muotonsa oli merkillinen.
Marsin temppelistä Porta Appian luona olivat kansanjoukot rikkoneet ovet päästäkseen katon alle yöksi. Hautausmailla olivat toiset ottaneet haltuunsa suurimpia hautakappeleja, ja niiden omistamisesta syntyi verisiä tappeluja. Sekasorto Ustrinumissa oli ollut vain heikko varjo siitä, mitä itse Rooman muurien sisäpuolella tapahtui.
Päivän Sana
Muut Etsivät