Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Huono kukkaron hoitaja olet kumminkin. Alfred. Enpä liioin (Itseksensä.) Täytyy lähteä pois, sillä muuten saan hyvät torat, tuossa oli vain alku-lause. Ei ukko hyväksynyt, kun sai maksaa velkojalleni viisituhatta markkaa. Viisituhatta markkaa ei tuo suurikaan raha ole. (
En minä koskaan olisi langennut, joll'et olisi silloin maalla humalaan juottanut ja viekoitellut. Yhtäpaljon viekoittelit sinä minut. Minäkö? Niin, juuri sinä. Otithan jo edeltäkäsin keväällä maksun. Minäkö maksun? Herra Jumala! Nekö 20 markkaa äitini silkkihuiviin? Yhden tekevää, mihin ne käytit. Ja riittää nyt. Mitä minä tein, siitä vastaan, mitä sinä, siitä saat itse vastata.
Ei kaiketi sille tule monta markkaa perintöä, kun on tuommoinen lauma noita pienempiä. Jospa ei tulisikaan, vaan muuten se on niin... Mitäpä sillä muuten hyvin tekisi, kitulias kutjake. Onkohan se kitulias? kysyi Reittu kohoten tarkkaavaisemmaksi. No, jospa minä tuon nyt jo sanon, että kyllä se on kitulias, vahvisti Laara. Näkeehän sen ulkoapäinkin.
Koko pitäjässä on saatu kokoon ainoastaan sata ja yhdeksänkymmentä, se tekisi yhteensä kuusisataa yhdeksänkymmentä; voisin lisätä siihen omistani kymmenen markkaa. Seitsemänsataa markkaa mikä summa, mikä summa!
Sitte hän vasta uskoi, kun näki lautakunnan esimiehen pitemmittä mutkitta kirjoittavan kirjoihinsa Jepen nimen, kotipaikan y.m. asiaan kuuluvat seikat. Kaksi markkaa se maksoi, mutta sen päivän perästä oli Jeppe yhtä kunniallinen valtakunnan jäsen kuin muutkin Härkämäen miehet. Sai vielä kaulukseenkin kiiltävän levyn, joka kaikille ilmaisi hänen laillisen asemansa.
Sentähden ilmoitti hän vaan lyhyesti aviokuulutuksen maksavan karttoineen 6 markkaa 60 penniä ja varottavasti katsahti toisen pöydän ääressä kirjoittavaan kappalaiseen. Sitte molemmat papit toivottivat onnea nuorelle parille ja hyvästelivät oikein kättä lyömällä sulhasta morsiamineen.
Mutta se ei minua epäilyttänyt; lähdin vain kiireesti koettamaan epävarmaa rahanhanke-keinoani. Se onnistui hämmästyttävän hyvin. Tuon lyhyen ajan kuluessa sain siellä tavattomalla ahkeruudella työtä tehden edullisista töistä, varsinkin kirkon arkiston kirjain sitomisesta, yli 100 markkaa.
Se on hänen vakaumuksensa, herra pastori. Eikö se ole kaunis vakaumus, jolla se on? Eikö meidän kaikkien pitäisi koettaa uskoa siihen, hyvät herrat? Kuinka oli kaksi vuotta sitten? Silloin pelättiin sotaa ja kaikki uskoivat, että se tulee, ja matkailijoita ei saapunut puoltakaan entiseensä verraten. Minäkin menetin kaksituhatta markkaa vain pelkän sen pelon vuoksi.
Mutta jos hän olisi vuotuisesti pannut nämä rahansa säästöön ja saanut 4 % korkoa korolle, olisi hänellä ollut noin 1,100 markan pääoma. Siis oli hän säästämistavallaan tullut 560 markkaa köyhemmäksi, kuin mitä hän olisi ollut, jos hän olisi säästänyt ymmärtäväisesti. "Ja mitä on isäntäväki hävittänyt säästämisellään?
Ei enempää kuin sekään tuhannen markkaa. Samahan niillekin on, missä ne ovat. Ei tukkilaisen rahoilla ole koskaan paljon arvoa. Se vaan, että tuo ruunikko jos olisi kuollut hänen eteensä, niin ihmiset pitäisivät sen pahana. Ja Antti olisi siitä karkealla päällä, vaan sanokootpas nytkin ihmiset minun syykseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät