Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Vaan Jesus, Herra ylösnoussut, Vapahtajamme väkevä, Hän siinä seisoi, kirkastettu, Marian edess' elävä Ja rakkauden vienolla
Niin kiertelivät ajatukset Marian päässä, mutta vihdoin hän uupuneena kallisti päänsä seinää vastaan siten odottaaksensa päivän tuloa. Nukkua hän ei rohjennut, mutta hyvää teki sittenkin suljetuin silmin levossa istuminen. Jo oli puoliyö ja taistelu lopussa.
Hän nousi lähteäksensä, eikä Maria pyytänyt häntä viipymään, mutta antoi hänelle luvan tulla toistekin. Ja Buddenbrock tulikin yhä useammin, mikäli Marian voimat lisääntyivät. Hän näytti huvitetulta Marian seurasta pitkinä syysiltoina, ja Maria kuunteli mielellään vanhaa ja uutta, mitä tämä kokenut mies tiesi kertoa.
«Hän näkyy«, sanoi Johannes, jonka kasvoille vaalea hohde nyt oli levinnyt. «Hän panee neiti Marian eteen kilpakukkasen, hänkin«. «Te olette ollut kätkössä, puitten suojassa, luulen minä», sanoi Maria ja ottaen käteensä Johanneksen kukan kysyi hän ilvehtien ja päätään nyykäyttäen: «Eikö parempaa, kauniimpaa löytynyt pihlajakukkain seassa? Tämähän on kuiva ja multainen. No, mitä tämä merkitsee?
Kirkosta menimme roomalais-katooliseen luostariin, joka epäilemättä on suuremmoisin rakennusryhmä koko kaupungissa. Siinä on kirkko, jolla on nimi "Marian ilmestyskirkko." Sen sisällä on luola, jossa neitsyt Marian sanotaan ottaneen vastaan enkeli Gabrielin, joka toi hänelle tuon ihmeellisen tervehdyksen, että hänen piti tulla Jumalan ainoan pojan äidiksi.
Se sujui verrattain hyvin. Samoin lukeminen. Mutta kun hänelle tahdottiin ilmaista myös luvunlaskun salaisuuksia, purskahti hän nauruun. Sitä hän osasi ilmankin selitti hän. Ja lähemmin tutkiessa kävikin ilmi, että hän oli sommitellut itselleen oman laskutavan, jonka perille Adelsvärd vuorostaan ei päässyt. Mutta vähitellen tuli tasapaino. Marian sisässä oli niin syvä rauhallisuus.
Talon emäntä kun tässä Marian vaikeroimisessa luuli kuulevansa sitä että Maria toivoisi saavansa talosta lehmän, jossa kaupassa korvattaisiin hänen vahinkoaan, niin tekeytyi tavallista kylmemmäksi ja lehmän alta maitokiulun kanssa noustuaan, keikauttaen pitkäkaulaista päätään ja häntäänsä ylpeästi heilauttaen, sanoi: "Oma syysi!
Hänen haltuunsa oli jätetty jotakin. Hänelle oli uskottu lapsi niin nuori kuin hän olikin. Kyllä hän pitäisi siitä huolta! Mikä ilo oli hänen rinnassaan! Hänen tarvitsi vain mennä tuonne puutarhaan, niin... Ja sinne hän menikin ja huhuili. Kuuli oman äänensä huutavan pikku Marian nimeä. Jopa tuli vastaus kaukaa: Täällä minä olen! Vähäpätöinen seikka. Mutta se uudistuisi joka aamu.
Hän tunsi jonkun laskevan kätensä hänen olalleen. Hän kääntyi ja tunsi luutnantti Leistin. «Suokaa anteeksi«, alkoi luutnantti, «että minä näin pelotan teitä! Mutta minä en saattanut olla teitä puhuttelematta, kun näin teidät. Minä tiedän, että te asutte majuri sen kartanossa ja olette hänen talonsa vartia. Te tiedätte kenties miten Harmaalan parooni voi ja miten on neiti Marian laita?
Maria raukka on monta vuotta sitten kuollut; ja kun veljeni viimeksi matkusti Kander laakson kautta matkalla Ghemmiin, niin hän näki Marian haudan Christien Baumannin haudan vieressä kylän hautuumaalla. Tämä oli veljeni kummitusjuttu. Puhemies nyt ilmoitti, että kello jo oli niin paljo, että kokous oli lopetettava. Mutta nuori kalastaja ei kuitenkaan voinut olla kysymättä asiaansa vielä kerta.
Päivän Sana
Muut Etsivät