Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kaikki toisetkin kuokkamiehet ottivat kuokkansa ja rupesivat kantojen juuriin rikkomattomiksi jääneitä kohtia kuokkimaan ja isoimpia auran nostamia turpeita kuokkimaan pieniksi. Sen nähtyään ruustinna huudahti: »Mutta sitä osaan tehdä minäkin!» Hän otti kärryistä kuokan ja mentyään Anna Marian luokse sanoi nauraen: Nytkö teillä on morsiamen virkkausneula käsissänne?
Mutta toisia jumaluuksia tuotiin sijaan, eikä suinkaan pakanallisia puupölkkyjä, vaan kaunis neitsyt Marian kuva, joka pääsi niiden entiselle paikalle alttarilla, johon se asetettiin juhlallisen katolilaisen messun kaikuessa, jonka toimitti isä Olmedo kaikella kirkollisella loistolla ja joka, kuten espanjalaiset historioitsijat väittävät, "teki suuremmoisen vaikutuksen villeihin Totonakialaisiin."
"Jumala antakoon!" äännähti kirkkoherra, heräten ajatuksistaan ja nähden tyttärensä, Marian, olevan edessään. Hän hymyili nyt hellimmän liikutuksen tunteilla, silmäillessään lastaan, jota hän rakasti ennen kaikkia ja jota hän hellästi kohteli. Eikä hän suotta Mariata niin hyväillytkään, sillä tämä oli puhdasluontoinen ja muutoin kaunis sekä suloinen tyttö.
Nokimusta, karvas savu on häntä vastassa minne hän kääntyykin. Salin ja Marian kamarin on hän tarkastellut. Ne ovat tyhjät ihmisistä. Hän samoo nyt majurin kamariin. Hän haparoitsee ympärilleen; hän tapaa vuoteen. Ah! Siinä makaa vihdoin ihminen. Vaan missä on Maria? Maria! Missä on hän? Maria ja Anna ovat hyljänneet isänsä, ovat pelastaneet oman henkensä. Mitä tekee Klaus? Hakeeko hän vielä?
«Marian syliin ja sanoisitte: Sinä olet hyvä, yleväsydäminen neito! Ole aina Marian ystävä!« «Hm, hm!« mumisi majuri. «Nyt ei ollut kysymystä Annasta. «Sinulla on siinä oikein, että Marian...«
Marian ja Joosefin historia esiintyi nyt hänelle aivan uudessa valossa. Hän ajatteli sitä koko saarnankin ajan. Kuinka Joosef oli mahtanut puuhata ja rakennella taloja Natsaretissa, kuinka hän sitten oli kosinut olivatkohan hekin käyneet kirkossa? Tietysti! Ainoastaan kuulutusten aikana hän ajatteli muuta. Hän istui suorana ja arvokkaana, tuntien ihmisten katseet selässään.
Jos kerran nuo venäläiset kauhut sitovat sydämmenne vihollisiimme, niin olkoon onneksi. En kadehti ketään. Vastenmielisyys paisui Marian sydämmessä ja kovat sanat liitelivät hänen huulillansa, mutta Tasma riensi pysäyttämään tätä pikastumista.
«Ei kiittämistä, rakas täti«, vastasi Sakari. «Teidän syntymäpäivänne on minulle juhla, jota aina tahdon viettää teidän tykönänne«. «Oppiaksesi vielä vanhoilla päivilläsi, miten lempi voi yhdistää kaksi sielua«, lisäsi ukko, joka Marian vieressä istui. Ja kuka on tämä ukko? Ei kukaan muu kuin entinen Johanneksemme.
Javani oli ollut poissa melkein koko päivän suureksi iloksi ja kevennykseksi Naomille, joka päivän laskussa lähti Bethaniaan setänsä ja hänen perheensä seurassa. Amatfiah oli ottanut seuraansa muutamia aseellisia palvelijoita ja molemmat, hän sekä Theophilo, olivat varustetut miekalla ja väkipuukoilla, jos joku vaara uhkaisisi. Marian huoneen ulkopuolelle jättivät he vartijat kun menivät sisälle.
Sallikaa se aika minulle mietintöajaksi. Ellei Johannesta niiden kuluessa kuulu, niin olen minä paroonin morsian«. «Kiitos, lapseni, tästä tiedosta! Nyt kuolen minä lohdutettuna. Mutta missä viipyy Klaus? Missä on ... Anna? Valkea kiihtyy... Kuule ... kuinka se ... pauhaa!« Marian kummalliset tunteet, jotka tämän puheen kestäessä olivat estäneet häntä ajattelemasta tulipaloa, hämmentyivät nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät