United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän aina väliin vetäysi kamariin, missä Maria mustiin puettuna istui, kun hän Marian kanssa kauvan jutteli, ei hän huomannut, miten moni nainen, joka vielä toivoi saavansa toverin ja johtajan, vaikka aika jo kauvan sitten oli ollut tuossa asiassa petollinen, kadehtien silmäili Mariaa, joka vaaleudessaan oli yhtä kaunis ja suloinen kuin ennenkin.
Taidatko sinä, Berndt, kertoa tuota tarinata, jonka minä kerroin Loppiais-iltana, tarinaa tittut? Taidan kyllä, ja jos minä jotakin unohdan, niin auttanette te minua langan päähän. Ja sitten hän alkoi tarinan. Ei, niin ei se ollut, auta minua, Maria! sanoi hän toisinaan, ja Maria auttoi; mutta loppupuolella ei hän osannut oikein kertoa tähti-tikapuista, eikä hän hyväksynyt Marian avunantoa.
Palattuaan yliopistosta kotiin tapasi Aadolf siellä serkkunsa Marian. Tämä teki hänen sydämeensä vaikutuksen, joka olisi jäänyt pysyväiseksi, ellei Maria itse kaikin tavoin olisi koettanut saada sitä haihtumaan. Aadolf, joka ensi kerran tajusi mitä rakkaus on, oli liiaksi kaino ilmaistakseen lempeään.
Pelkureille sitä vastoin uhattiin hirmuisinta rangaistusta. Muhammedin täten kiihdytellessä väkeänsä olivat kaupungin asujamet tuskan ja epätoivon vallassa; rukouksia luettiin ja Marian kuvia kannettiin juhlallisessa saatossa ympäri kaupunkia. Konstantinus valmistautui kuolemaan, otti Sofian kirkossa vastaan pyhän ehtoollisen ja sanoi jäähyväset lähimmäisilleen.
Kun Aadolf turvonneen ja jäykistyneen kätensä vuoksi hankalanlaisesti oli saanut pukeuneeksi, koputti hän ovelle ja kysyi, saisiko hän astua sisään. Tule! kuului Marian ääni. Aadolf seisoi nyt samassa huoneessa, josta oli puhe, kun herra Kustaa Drake kävi mökin emäntää tapaamassa.
"Jaa, se on tykkönään toinen asia", arveli rovasti. "Hän on jo Mandan kanssa täysissä kuulutuksissa, ja johan se Manda on taitanut asuakin Kaarelassa?" "Johan se Marian päivästä asti on siellä ollut vaalissa. Montako viikkoa siitä jo tulleekaan", sanoi lautamies. "Tuleehan siitä jo kolmisen kuukautta.
Vanhan pihlajan alla istuu Maria solmien kukkaseppeleitä, ja Marian vieressä istuu luutnantti Klaus, paroonin poika. Hän on kukat poiminut, hänen päälaellensa on Maria luvannut laskea sen seppeleen, jota hän paraikaa solmii. Juuri tälle nuorelle kauniille parille parooni nyt naurahtelee, ja ajatuksien selittäjä olisi sanonut, että hän näkee isän ystävyyden sitovan lapset yhteen.
Minä kysyn isäsi nimessä, koska minä hänelle olen luvannut olla sinulle isän sijassa, ellen saisi olla muuna. Vastaa nyt, rakas ystävä, oletko onnellinen?« Kyyneleet valuivat alas Marian poskilta: «Jos Johannes minulle antaa kevytmielisyyteni anteeksi, niin minä olen onnellinen« vastasi hän.
«Sinä luulet, että minä olen sinua parempi nyt« lisäsi Johannes, kun eivät Marian kyyneleet lakanneet vuotamasta; «mutta sinä luulet väärin. Minä olen ainoastaan näyttänyt vähän sitä tietä, jonka perillä minä tiedän rauhan ja varsinaisen onnen löytyvän; minä tiedän, että Mariani tahtoo minua seurata, minua johdattaa sillä tiellä. « Nyt painoi Maria kasvonsa Johanneksen rintaa vastaan.
Nyt on isän lempeä silmäys sammunut, vanha parooni on poissa, ja nyt asuu viehkeä rauha Marian sydämessä. Paljon on Maria kadottanut; enemmän on hän saanut sijaan. Tässä samassa huoneessa on hän tuntenut ja kärsinyt mitä kovinta ihminen saattaa kärsiä, tässä on hänen nuori henkensä taistellut kuoleman kanssa, tässä saa hän nyt lohdutuksen.