Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mamseli ja Elsa nousivat pöydästä; herra ja rouva samoin. "Täytyy lähteä kaupunkiin", sanoi mamseli. "Jaa, minä lähden kyytiin", sanoi herra. "
Johan se aika jalopeura on!" sanoi mamseli. Samassa näkyi käytävällä Munkkiniemen herra ja rouva; he lähestyivät. "On oikein herttainen ilma tänään!" sanoi herra. "Tuo tuomi haisee niin hyvälle tänä kesänä!" sanoi rouva. "Luonto on kaunis; se on totta, mutta ihmisillä on se suuri vika, ett'eivät ole yksimielisiä. Se olisi niin hauskaa, kun he sitä olisivat!" sanoi mamseli. "Hyvä, Eveliina!
Hänen taloudenhoitajattarellaan, mamseli Miina Bohmanilla, jota kuitenkin rouvaksi kutsuttiin, oli poika Mauritz, jonka isä hän oli ja joka jo tähän aikaan oli ennättänyt niin pitkälle elämässä, että hän oli alkanut katkeruudella ajatella aviotonta syntyperäänsä ja surra sitä, ja sentähden isä päättikin avioliiton kautta laillistuttaa sen.
Mutta vieläpä hän tuo Iita mamseli elää, vaikk'ei moneen aikaan ole voinut yskimättä astua askeltakaan kamarinsa lattialla, jotta sitä ei niin varmaan voi tietää... Paras kuitenkin on olla valmisna kuolemaan... Kerran se kuitenkin tulee, siitä ei pääse. Ja kyllä minä, Jumalan kiitos, sieluni puolesta olenkin valmis lähtöön täältä surun maailmasta.
"Jaa, hyvä mamseli, kyllä mamselikin nyt kuulee, kuinka he kaikki ovat liittouneet minua vastaan, vaan kun oon syytön niin " "Niin, sitten ei muuta kuin Elsa vaan on valhetellut", sanoi mamseli. "Mutta mistähän se Elsa on tiennyt valhetella, kun ei talossakaan ole ollut." "Minä muutan pois Munkkiniemestä ja ihan paikalla, kun ma kotiin pääsen", sanoi Liina.
Mamseli muutettuaan kotopukuun kiiruhti kyökkiin. "Niinhän te täällä istutte, kuin kirkossa!" lausui mamseli. "Mitäs täällä muuta?" vastasi Sanna. "Kuinka sinä Liina niin rumasti katselit minun päälleni kirkossa, että en tahtonut kehdata paikassani istua? Pitäis kumminkin sen verran ihmisyydestä tietää, ett'ei Herran huoneessa silmillään rupea sappeansa purkamaan.
"Eipä täällä niin erinomaista olekaan; ei täällä meillä ole niinkuin sisareni kyökissä. Kas tuota matamin ruojuketta, miten on jättänyt padan ruostumaan. Osaatko sinä Elsa laittaa tuon padan puhtaaksi?" Elsa alkoi kohta puhdistamaan pataa. "Kyllä se hyvin näkyy käyvän", tuumi mamseli. Kun pata oli puhtaana, käski mamseli Elsan kanssansa kamariin.
"Meidän ei tarvitse kiirehtiä", virkkoi hän, "niin kauan kuin sotilakko kestää. Mutta lähde sinä, Heikki, sotaväen luokse ja koeta saada tieto siitä, missä majuri on". Heikin mentyä ei kauan viipynyt, ennenkuin eräs upsieri astui sisään. "Onko mamseli Gek täällä?" kysyi hän. Talonpoika viittasi ääneti tyttöön.
Olette kai olleet ulkona kuleksimassa vähän tahi on mamseli vetänyt vanhaa Hukefritsiä nenästä?" "Ei herra", sanoi Kalle, "niin ei ole ollut; me emme vaan osanneet löytää tätä kirottua taloa". "Piru vieköön", ärjyi olento, "keitä te oikein olette?" "Me olemme Frits Swart ja Kalle Witt". "Kaksi tolvanaa, saakeli soikoon! Minä odotan Hukefritsiä ja 'punasta' ja silloin tulette te, pässinpäät!
Kyllä sanotaan, mutta minä en ole täysin tyytyväinen tänä päivänä mamseli Eveliinan huonosti valittuun rippisaarnaan. Sinä puhut juuri kuin olisit ollut katsomassa, kuinka me vanhoja palvelijoitamme puutteisin tapamme." "Odota! Vaikene! Minä kutsun Elsan. Elsa! tule tänne!" Elsa tuli, hyvin hämillään kiireestä käskystä. "Sano nyt Elsa suusi puhtaaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät