Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mutta vaikutus papasta oli Helenalle odottamaton. Pappa tuntui kovin ankaralta ja pelottavalta, ja koko mamman antama kuva hajosi siinä silmänräpäyksessä. Helenasta näytti siinä hetkessä oudolta, että mamma tunsi tuota herraa, ja että mamman käsi, jolla hän piteli Helenan kädestä, selvästi ilosta vavahti, kun hän sen herran huomasi.
Hän on kihlannut minun tyttäreni Auroran. Hm!" "Mamma, minä saan suonenvedon." "Pyörry ennemmin," kuiskasi rouva, "niin et revi rikki hamettasi." Aurora vaipui äitinsä syliin. "Vettä, vettä! Hän pyörtyi!" huusi rouva.
Tyttöjen ilo ja hyvä mieli oli niin hillitön, että ruustinnan täytyi toruen sanoa: Tytöt, tytöt, ajatelkaa toki En minä, mamma, osaa mitään ajatella on niin äärettömän tervetuloa, tervetuloa! Tervetuloa, herra Hagman! Hss ... pappa tulee...
Usko mitä tahdot, töllö, Mut siit' älä hiiskukaan Ollos vaiti! *Forella*. Niinpä vaan Tahdon ollakin kuin pöllö, Nyt mä prinssin uhalla. *Kuningatar*. Se ois kaunis! *Forella*. Luultavasti Prinssi naurais makeasti. *Kuningatar*. Saisit seista kaapissa. *Forella*. Kas niin, nyt taas mamma puhkaa, Vaan en huoli, teenpä uhkaa. Mull' on tuima nälkä, haa! Mistä saisin makkaraa?
"Ei, Jumalan tähden, mamma, Jumalan tähden, älkää sitä tehkö!" rukoili Dora. "Ei, ei, se ei ole hän ... se ei ole hän." "Mutta, Dora, nyt sinä olet kummallinen, palvelija tervehti nimenomaisesti häneltä, ja hänellä on oikeus, vieläpä vaatiakin, että häntä kiitämme." "Ei, kiittäkää ainoastaan Jumalaa, mamma, ei ketään toisia, ei ketään toisia!"
Varmaan joku velka, jota haetaan ulos, arveli mamma. Mutta sehän on kauheata, sanoi Henrik. jos todellakin haetaan ulos eikä hänellä raukalla ole. Minä luulen, että se on jotakin toista, sanoi Uuno. Hän on varmaan suorittanut jotain semmoista, josta voi vaan rahalla päästä. Se on kanssa kaunista, ettei mainita syytä, vaikka kirjoittaa.
Rovastin puheen loputtua hän sanoi: "kun ei olisi sattunut edes tuota ruumiin leikkausta silloin, niin kaikkihan muuten olisi mennyt." "No, olehan, mamma, huoletta siitäkin," keskeytti rovasti. "Kaikki ihmisen elämähän on sattumuksia täynnä... Elämän tie on tie, mikä täytyy kulkea. Tiellähän aina on vastaan tulijoita ja eihän siihen saa jäädä kumpanenkaan matkustaja.
Ja istuessaan nyt siinä teensä kanssa ja järjestäessään noita onnettomia leipiä polvelle, hän yhtäkkiä muisti mamman ja kuinka mamma ennen latoi heille leivoksiaan, ja hänen tuli niin ikävä, että leuka tahtoi värähtää. Ikävä oli siksi, että kaikki tuntui yhtäkkiä vieraalta ja yksinäiseltä tässä ihmispaljoudessa.
»Betty osasi laittaa meille niin hyvää ruokaa. Pojatkin sitä kiittivät.» »Ketkä pojat?» Hanna hämmästyi ja lensi punaiseksi. »Niin, mamma ei tiedäkään, että meillä oli vieraita, veljekset Stenberg ja Tirri. Viipyivät siellä muutamia päiviä.» »Teidän luonanne?» kysyi isä kummastuneena. »Niin.» »Olitteko kutsuneet niitä?» »Emme.»
Kerran lainasi hän meille rahaa mamman ollessa kauan kipeänä, mutta ei tahtonut ottaa papan sapelia pantiksi. Mutta sen velan on mamma maksanut", lisäsi tuo tarkkoihin laskuihin totutettu tyttö. "Sinä olet siis nähnyt hänen?" "Olen". "Sinä tiedät, kenties, että hän pitää täällä seuraa?" "Tiedän, olen nähnyt hänen tänne kerran tulevan". "Vai niin, Dora, sinä näit hänen silloin, juuri silloin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät