United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänestä tuntui, kuin olisi jo kerran ennen, ehkäpä toisessa maailmassa, tämän edellisessä elämässä, kokenut saman tapauksen, samat tunteet, samat rukoukset, samat huokaukset, kyyneleet, rakkauden onnen ja ilon ja herännyt siitä, mielessä yhtäläiset tyytymättömyyden tunteet ja itsesyytös ja suussa samaa sapen makua. Hän tunsi, että hänen elämänsä halaistiin kahtia.

He katselivat häntä epäluuloisin silmäyksin, eivätkä näyttäneet saada hyvää makua viiniin, hänen maljaansa juodessansa. Oli jo joksikin myöhään illalla, kun Niilo Kristerinpoika äkkiä astui huoneesen. Hänen silmänsä säihkyivät ja hän näytti olevan kovasti liikutettuna; mutta niinpian kuin hän näki kokoontuneen seuran, otti hän ikäänkuin hämmästyneenä askeleen taaksepäin ja jäi seisomaan.

"Mutta jolleivät Justinianuksen rakennukset mahdollisesti miellyttäisi sinua, niin vakuutan, ettet eläisi kauan osoitettuasi niin huonoa makua. Jumalat rankaisevat sellaisen kiittämättömyyden pikaisella kuolemalla.

Hän oli juuri huomannut, että pöydällä oli sampanjalasia ja niiden vieressä toisia, hyvin epäiltäviä. Hän tuumi, voisivatko ne todellakin olla ? Oliko se mahdollista, että Hamrella vielä oli sitä vanhaa madeiraa, sitä oikeata rypäleenmehua, sitä keltaista jumalainjuomaa, sitä ainoata, sanomatonta, jonka makua hän vielä tunsi kielellään »Nuo hiton sampanjatukkukauppiaat!

JUHANI. Ensimmäinen ryyppy olkoon Laurin. Hän ampui kuin mies, kohtasi veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja kämmenillensä valahti kontio alas kuin viikatteen edestä heinä. Aika naukki, poikaseni! LAURI. Jospahan minäkin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas. JUHANI. Sinä »härkämies» viinatiellä, ilman yhtään makua vielä, viaton kuin lammas.

Kodissamme ei löytynyt noita mukavuuksia, joita pidetään aivan välttämättöminä, ja joita paitse paremmat perheet eivät voi olla, ja kuitenkin oli kotimme niin miellyttävä ja mukava, sillä kaikki osoitti hienoa makua ja suurta kauneuden-tuntoa. Vaimollani oli erittäin tarkka silmä, kun hän osti tarpeitaan; kukin esine oli niin sopiva paikallansa, kuin jos se olisi ainoastaan sitä varten luotu.

DEMETRIUS. Teit siinä, hornan koira, tuhotyön. Voi, kurjuutta! Voi, inhaa makua! Kirottu moisen ruman pirun pentu! CHIRON. Se ei saa elää. AARON. Se ei kuolla saa. HOITAJA. Sen täytyy, Aaron: äiti tahtoo niin. AARON. Vai täytyy? Silloin ei saa muut kuin minä Tuhota lihaani ja vertani. DEMETRIUS. Sen rumpin pistän miekankärjelläni; Tuo tänne se, teen pian siitä lopun.

"Tämä on suoraan pumpusta," sanoi äitini usein, kohottaessaan päätäni ja asettaen lasia suuni eteen, "hyvä neitsy on sitä itse tänne tuonut." Se minua aina ilahutti ja ikäänkuin antoi makua vedelle. "Eiköhän vähä vaahterasiirappia tekisi Julialle hyvää?"

Tytöt siellä, katsokaakin, että puette itsenne niin, ettei teistä taas sanota, ettei teillä ole makua enemmän kuin piikatytöillä sinä, Anette, joka olet ollut Tukholmassa sinäkin ja olet nähnyt ja tiedät, katso nyt, auta nyt noita tyttöjä tuossa sopiiko nyt tuo huivi? Onko hän nyt todella muistuttanut heidän puvuistaan? kysyi professorska.

Sen hän kyllä oivalsi, että siinä oli kuin jotakin valtiollisen inkiväärin makua, samoin kuin senkin, että porvarinrouvat täst'edes pääsisivät neuvoksien arvoon, mikä oli tavallaan kuin sokeria pohjalla ja mikä ei suinkaan tuntunut hänestä mahdottomalta.