Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Nouses oikein suoraksi, poikani! Lihamakkara on juuri otettu savustumasta ja minun munapuuroani sinun myös pitää maistaa! Missä isäsi on? Missä hän viipyy? Nyt minä olen kysynyt sitä sinulta jumala ties kuinka monta kertaa, mutta en ole vielä saanut mitään vastausta!» »Te voitte olla huoletta, äiti! Kyllä isä tulee. Eihän hän vielä koskaan ole tullut liian myöhään illalliselle», vastasi Frits.
Ihmeelliseltä tuntui, kun kuolevainen sai maistaa kuolemattomuutta, syntinen armoa, lohdutusta ja rauhaa, nauttiessaan sitä elämätä, "joka Jumalasta on." Aivan selväksi kävi yht'äkkiä se vakuutus, että olin armoitettu Jumalan lapsi ja että syntini olivat totisesti anteeksi annetut. Kun virsi oli loppuun veisattu, alkoi puhuja toimensa.
Hän oli siinä purkanut kaiken mielensä katkeruuden, kaiken kaihonsa oli hän siinä kertonut. Olikohan hän kenties liikoja sanonut? Sitä hän ei olisi tahtonut. Mutta todellisuus oli hänestä niin synkän synkkä. Hän otti kirjeen käteensä ja luki: »Oi Elsa, mitä onkaan elämä? Yhtäjaksoista kauheaa pettymystä. Onnen muruja saamme joskus maistaa, sitten murheita, tuskaa ja huolta.
Rautio vei mielihyvällä tuon vanhanaikuisen kannun huulilleen ja joi aika siemauksia: Kiitos äiti, tällaista juomaa ei saa koskaan maistaa muualla kuin kotona, sanoi hän. Niin, Liisa teki sitä juuri eilen, vastasi äiti, enkä minä käskenyt hänen säästämään maltaita.
Vai suukkosen! »Annatko minulle suukkosen?» »Ei, liian on kallis se taksa. Runoahan joka mies rustailee!» Vai rustailee! Vai rustailee! »Runoahan joka mies rustailee.» »Juu, juu, mutta minkälaista? Mut suukkoja joka tyttö suihkailee.» Vai suihkailee! Vai suihkailee! »Suukkoja joka tyttö suihkailee.» »Juu, juu, mut miltä ne maistaa? Runojahan kaikille annetaan.» Vai kaikillen!
Hänenkin täytyi maistaa pikarillinen viiniä. Sittekun hän syvään niiaten oli juonut Hänen ankaran Armonsa onneksi, pyysi hän nöyrästi: "että Hänen Armonsa pelastaisi hänen eräästä ankarasta huolesta, jonka esineenä oli pienoinen laatikko." "No, mikähän se olisi?" kysyi
Martta kuuli nämät sanat, katsahti vieraaseen ja heltyi. Hän lähti ovensuusta, meni uuninpuoliseen nurkkaan ja sai sieltä illallista. Ruokakupin asetti pöydälle, kaatoi kaljaa ja asetti viereen viimeisen kyrsänkannikan. Toipa veitsen ja lusikankin. Särppikää nyt, jos maistaa, sanoi hän. Simo siirsi vieraan. Käänny nyt pöytään, poikaseni, sanoi hän.
Eikä hän moneen päivään osannut syödä mitään, vaikka hänelle pantiin parhaat herkut eteen. Maitoa ja hunajaa hän sentään hiukan lipoi kielellään. Kyllä siitä oikea Mesikämmen vielä tulee! nauroi telegrafisti, nuori, kesakkonaamainen ylioppilas, taputtaen selkään häntä. Ymmärtääpäs vain makean maistaa. Mieshän Nallesta tulee, säesti kirjanpitäjäkin, pullea, punanenäinen herra, nauraen häntä.
Sodassa johti Sebituane itse joukkojansa, ja vihollisen ilmestyessä koetteli hän sotatapparansa terää, kehuen sitä kyllä teräväksi ja uhkasi, että joka selkänsä kääntää viholliselle, hän saisi siitä maistaa. Sebituane oli niin nopea juoksemaan, että jokainen tiesi, ettei pelkuri päässyt häntä pakoon.
"Mutta odotapas, nälkyri, minulta saat maistaa suurusta, jokei ehkä sula varsin helposti".
Päivän Sana
Muut Etsivät