Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Pue itsesi kunnollisesti, tyttö, kas tässä! Ja sitte hän puki ylleni kaikki, mitä vaatehuoneesta löytyi, vaatteita, jotka oli jo pantu kesäksi koita pakoon. Niin, minä olen kaunis, minä! Minun tulee olla olevinani kukkaistyttö ja olen aivan kuin talvipöpö. Talvipöpö! MAIJA. Oh! Ole hiljaa! Sitä ei tarvitse minulle uudelleen sanoa! Svante-e! Svante-e! Pidä suusi kiinni, narri!
Eikö kumpikaan vastaa? No, kumpi haluaa ruveta myllyrengiksi? *Molemmat pojat*. Minä. *Matti*. Katsos vain. Mylläri niistä tulee molemmista, ikään kuin kaikki täällä maailmassa kelpaisivat hoitamaan myllyä! *Maija*. Kas niin, pojat, tulkaa nyt myllyyn, niin saatte tehdä ihmeellisen matkan. *Matti*. Ja evääksi saatte kokonaisen rinkilänipun. *Dagobert*. Tässä on mylly.
*Maija*. Kas niin, Matti, nyt on aika täperällä. Pojat täytyy heti lähettää metsään, että kuningas ei saa niitä nähdä. *Matti*. Mutta sydänkäpyseni, etkö sinä äsken tahtonut päästä niistä molemmista; niin minusta tuntui. *Maija*. Sinusta tuntuu ja tuntuu. Minäkö tahtoisin kadottaa rakkaimmat lapseni!
"Eläköönpä jos," vastasi Maija kohottaen olkapäitään, "mutta kellonsoittajanahan se kuitenkin kuolee." Kääntyen lapseen alkoi hän säälitellä sitä: "paha oli poikaparka, ett'et malttanut odottaa, kunnes isäsi olisi ennättänyt pyhään soittaa; silloin sinusta varmaan olisi tullut suuri herra, niinkuin Martikais-vainajasta Haamanin hovissa, josta Esterin kirjassa kerrotaan."
Jaakko loi silmänsä Liisuun; hetkisen he katsoivat toisiinsa, mutta sitte Liisu sanoi: »Sepä hyvä, että Jussila saa äidin lapsillensa.» »Tuolla Maija jo tulee!» huudahti Kustu. »Eipä häntä täällä nyt olisi tarvittu», virkkoi muori. Samassa tuli Maija sisälle, ja sanoen hyvää päivää hän istahti penkille levähtämään, mutta Liisu käski häntä pöydän ääreen ruoalle.
Maija Liisa vähän hätäytyi. Hän katui sanojansa ja tahtoi tavalla millä hyvänsä saada ne sovitetuksi. »Herranen aika», sanoi hän, »en minä luullut teidän tuosta noin suuttuvan.
Samassa vanha Maija, joka oli talossa kauan palvellut, tuli sisään, tuoden esiliinassaan koko joukon sukkia, joita hän tarjosi Arvolle, sanoen: »Tässä on uusia puhtaita sukkia, ottakaa ne mukaanne.» »Maija hyvä, en minä niitä kaikkia tarvitse.» »Ottakaa vain!
Hän on semmoinen juorukello, että puhuu yhtä yhden ja toista toisen edessä ja muuten semmoinen ilkiö, ett'en minä häntä jaksa kärsiä, eikä häntä kärsi kukaan kelpo ja rehellinen ihminen", puheli Maija, tietämättään kuinka luotettava välikappale Lillu oli Kirriläisille. "Joko Lillu lähti pois teidän ai ... tuota piti kysyäni: saiko Lillu lapasten kudinta?" kysyi Katru sitä tätä hämillänsä.
Hän ei tietänyt mitään muuta syytä, kuin että isä on niin käskenyt, ja siinä ei ollut muuta keinoa, niin oli tehtävä. Minäpä ehkä arvaan tuon syyn, sanoi Maija naurahtaen. No mikä? Arvaat sen sinäkin. En minä, ihan todella. Sinut asetetaan jo vahdin alaiseksi, selitti Maija. Meidän piikain luona sinun ei enää uskottu säilyvän.
Pian ilmestyi Maija kallion reunalle tyttärensä, Rosan, kanssa, joka häntä seurasi askel askeleelta ikäänkuin vuohenpoika emäänsä. Myönnän että vertaus ei ole kaunis, mutta olkoon menneeksi! Molemmat alkoivat nyt kilvassa kirkua meille mitä katkerimpia herjaussanoja, jotka saivat meidät täyttä kurkkua nauramaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät