Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
»Niin on, hyvä Jumala, ja mihinkä me panemme lapset? vaikeroi Maija Liisa. »Kellari on turvallisempi kuin tupa», sanoi Alli, hän kun oli tarkkaan katsellut kaikki. »Sinne meidän nyt pitää piilottua.» »Missä se on?» kysyi sotamies.
Ajaa reistasivat semmoista kyytiä kivikossa, että laiva vain hyppi kiveltä kivelle, kun yhden kerran kurahti pohjaan. On siellä järven pohjassa nyt tuota lihaa! Ei näet pelastunut muuta kuin se Koposen vävy, joka nyt on täällä ollut vähissä hengin itseänsä Kinnusen akalla hierottamassa.» Anna Liisa alkoi itkeä tihruta, ja Maija Liisakin kuivaili kyyneliänsä.
No, mitä sitte on tapahtunut? *Kaisa*. Se on salaisuus, nähkääs, hirveä salaisuus; en tiedä, uskallanko puhuakaan sitä teille. *Maija*. Tottahan, Kaisa, kerro toki, mikä se on. *Matti*. Kerro pois, kerro vain, muutenhan ihan halkeat. *Kaisa*. Häpeä vähän, mylläri, osaan minä olla vaiti ja osaan puhuakin, miten milloinkin johtuu mieleeni.
No se on aina parempi, kiitteli Maija ja meni. Malinen oli kamarissa sänkynsä päällä syrjämyksillään. Vähänväliä hän teroitti korviansa kuuntelemaan itkua, mutta ei mitään kuulunut. Uteliaisuus alkoi vähitellen houkutella, että jos olisi nyt yksinään mennä katsomaan, minkä näköinen elävä se on. Jopa sai uteliaisuus lähtemään liikkeelle.
Tulin minä sitten pappilaan mennäkseni, mutta sanoi Maija jo kaukana tiellä, mitä vaarallisia vieraita siellä oli, ja minulle tien torppaan näytti, jo tuntui minussa niinkuin olisi Margareetta suuresta vaarasta pelastetuksi tullut, kuin minä taas hänen näin.
Eiköhän Riikan kippuranenä kipristy yhäkin kippurammaksi, kun tietää saa, sanoi emäntä yhä ikäänkuin Maijalle mieliksi. Kipristyi mitä kipristyi, vaan kolo se tuli nyt Riikan leipään, toisti yhä Maija hieroskellessaan emännän kaulasuonia ja hänestä tuntui tavattoman somalle, kun mielessä kaikui Hannulan emännän sanat: Tulkaa nyt takaisin kahden viikon perästä!... Tulettehan?
"Saattaa tulla, saattaa tulla," myönsi maalarin Maija, "mutta parempi olisi ollut, jos olisi soittaa ehditty, silloin se ehkä olisi papiksikin päässyt, niinkuin minun isäni ukkovaari on ollut ennen Punnus-kuninkaan sotia käydessä, jonka seikan tekin lienette kuulleet?" "Kyllä sen aina saa sinulta kuulla," mutisi Lampelan Liisa, mutta Maija ei ollut hänen puhettaan huomaavinansakaan.
Matti ei voinut tätä näkyä kauemmin katsella, vaan ojensi äänetönnä kätensä hänelle hyvästiksi ja itkien puristi vaimo sitä. Maija raukka!! UUDISTALON EM
Ryyppää nopiaan ... paremmin.» Hän otti ja ryyppäsi vielä itse ja pisti sitten pullon poveensa. »Täytyy olla vähän sukkela. No Maija, joko sinä nyt näit? Oliko häntä ylös vai alaspäin? Häh? Mitäh?
»Antero istui siellä eilen», sanoi toinen. »Ja hän heitteli meitä kivillä ja kävyillä ja nauroi», kertoi kolmas. »Yksi kivi oli näin suuri ja se tuli ihan jalkani viereen.» Nyt Maija Liisakin tointui ja sanoi: »Onhan tuo teidän häätuoppinne, rouva Elina! Ja tämä on minun kirkkohuivini! Hän tempasi sen käteensä. »Suuri taivaan Jumala, mitenkä se on tänne joutunut?
Päivän Sana
Muut Etsivät