Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Sä katkerista katkerin, mit' olen Ma kokenut. Miks maailmaan juur minä Jäin orvoks, muukalaiseks, löytölapseks, Joll' isää, nimeä ei ole. Juuret Kukalla pienimmäll' on, meren laine Luo toisen laineen, hautakiven toki Saa sammal kasvaaksensa, vangilla Jok' yöllä kuoli, hällä edes kerran Ol' elämä, jonk' eteen elää voi. Mit' ompi mulla? Enemmän kuin luulet, Ja enemmän kuin lausua voi tässä.
Ja vaikka minä itse olen tehnyt syntiä, vaikka minä itse olen saattanut onnettomia olentoja maailmaan, on minulla Jumalan kiitos kuitenkin se ihana usko, että lapseni sovittavat minun vikani jäämällä itse hedelmättömiksi.
Hän oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja hän oli syntynyt tähän maailmaan vanhempiensa jo ikäpuolina ollessa. Tuo Tinttalan pieni Jaakko, joka tulee kertomuksemme päähenkilöksi, oli sillä ajalla, jolta kertomuksemme on, kymmenvuotias. Hän oli harvapuheinen, eikä näyttänyt ottavan osaa mihinkään mökissä tapahtuviin toimiin, istua jörötti vaan päiväkaudet melkein yhdessä paikassa liikkumatta.
Ihmiset eivät tiedä, ovatko he kuolevaisia vai ovatko he kuolemattomia olentoja. He eivät tiedä, elävätkö kuoleman jälkeen, ovatko täällä vain yhden kerran vai tulevatko useamman kerran tähän maailmaan. Ihmiset eivät ole osanneet ratkaista itse elämän kysymystä.
Hän nimitti vielä monta sanansaattajaa, jotka jumala oli lähettänyt maailmaan, miehiä, joista emme Kreikanmaalla ja Romassa ole koskaan kuulleet, mutta jotka kuitenkin jättivät sanomansa ihmisille kirjoituksissa, jotka vielä säilyvät. Ennen kaikkia hän kuvaili, kuinka joku oli tulossa, jonka oli määrä selittää kaikki ja antaa maailmalle uusi uskonto ja uusi toivo."
Haudassa, johon oli laskettava typi tyhjänä. Mihinkä sielunsa viimeinkin joutuisi? Tuntemattomaan maailmaan, jossa hän ei kohtaisi yhtäkään ystävää, vaan heikkoja, joita hän oli sortanut, köyhiä, joilta hän oli viimeisenki roponsa ryöstänyt, raukkoja, joittenka hän huolimatta oli antanut kurjuudessansa kuolla ja oman tylysti kohdellun vaimonsa.
Ei myöskään pienimmät lapset, jotka olivat syntyneet maailmaan keskellä koskien jylhiä ja kauheita näköaloja ja jotka nyt silmät selällään kummastelemisesta huusivat nähdessään niin paljo onnellisia naisia ja miehiä ei heitäkään unohdettu tässä lopullisessa suorituksessa. Joulukuun 23 p. oli se höyryvene valmiina, jolla Stanley oli lähtevä Eurooppaan.
Minkä tähden sen piti rikki polkeman käärmeen pää? kysyi Jouko. Sentähden, että käärmeen kautta on kaikki paha maailmaan tullut. Kun käärmeen pään on rikki polkenut, niin on kaikki kirous maailmasta kadonnut. Isä on sanonut, ettei saa käärmettä tappaa. Isäsi on noita ja velho, joka pahoja henkiä palvelee. Käärmeessä asuu haltijan henki, sentähden ei sitä saa tappaa.
Mutta aurinko vuodatti jo täyden, kirkkaan valovirran alas nukkuvaan maailmaan ja niinkuin lapsi, joka aamu-unestaan herää äidin syleilyyn, raittiina ja iloisena hymyilee, niin autuaasti hymyili maailmakin herätesään auringon lämpimäin säteiden suuteluihin. Linnut visertelivät ja leivonen kohosi tervehtien ylös taivasta kohden ja liverteli korkeudessa riemuisen aamuvirren.
Ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, Myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties. Ja niin on mennyttä kaikki, mitä tehnyt ja toivonut on, On mennyttä vuosien vaivat, kotikulta kun mennyt on, Pois maailmaan akanoina lapsjoukkokin viskautuu, Joku huutaa rahasta yhden tai ruodillen joku muu.
Päivän Sana
Muut Etsivät