Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Aiwan on asian kanta Sillä lailla, lapsukaiset: Minä sen todeksi tiedän, Jok' olen itseki ollut Taipuwa tähän tapahan, Saanut semmoiset wahingot: Terweys on turmeltuna, Kaikki rikkaus kadonna, Arwoni alentununna; Matti taskussa makaapi, Tuskat turkkini powessa, Ristit, waiwat rinnassani. Wielä suututin sukuni, Esiwaltani wihoitin; Näytin itseni olewan Irwihampaille iloksi, Hywänsuowille suruksi."
Matin oli määrä huolestaa musta heinäkuorman aisoihin. Emännän ja Lipan kanssa arveli isäntä reslallaan etukynnessä pölyytellä ja Matti sai pysyä perässä, jos saattoi. Hyvä se oli sattunutkin keli tällä kertaa, niin ett'ei nyt häkkikään paljo ruunan perässä vastustellut.
"Mitä ne sitten maksavat?" kysyi Matti. "Mitäs eihän niitä maksun edestä ole annettukaan", sanoi tyttö. "Mutta minä en ota niitä maksutta vastaan." "Ja minä en ota maksua millään ehdolla", tenäsi tyttö. Matti oli pahemmassa kuin pulassa. Hänen ylpeytensä ei sallinut niitä maksutta vastaan-ottaa ja tyttö ei suostunut niistä maksua ottamaan. Ei ollut muuta neuvoa.
Mutta silloin sai Matti marssia tapulista ulos, sillä kellonsoittaja tempasi jalkapuun kupeelta touvivyhden ja uhkasi sillä Mattia. Haukuntanimeänsä eli "kölliänsä" ei hänen ollut paremmiltakaan tarvinnut kuulla, saati sitten Muikkulan Matilta, tuolta "kirpun-nylkijältä", joka rengillensäkään ei ruokaa soisi.
Oli lauantai-ilta Heinäkuussa, aurinko läheni jo laskuaan, kylän karja palasi laitumelta, ilma oli lämmin ja tyven. Matti istui kivellä kujan vieremällä suitset kainalossa, hänen piti mennä hakemaan hevosta, jolla sitten Elsan kanssa huomen aamulla kirkolle ajaisivat, nauttimaan ensikerran Herran ehtoollista. Tuollahan se tuli Elsakin, karjaa ajaen, keveänä, viehättävänä.
Matin kanssa sanoi hän elä sitä te'e Antti elä ainakaan Matin seurassa mene markkinoille. Ja miks'ei? Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä. Hyötyäkö? Ell'ei siitä juuri muuta hyötyä olisikaan, virkistää se kumminkin sekä sielua että ruumista. Mistä sen tiedät, Antti, kun et vielä koskaan ole markkinoilla käynyt? Sen sanoi Matti, joka paraiten mahtanee asian tuntea, koska aina käy markkinoilla.
OLLI. Lyöttäy sinä Maunon ja Eeron pariin. Tuossa on rahaa, osta viinaa ja juota heitä humalaan. Ja nosta sitten riita ja antakaa Eerolle aika lailla selkään. MATTI. Mitä varten? OLLI. Huoli sinä siitä. Tuossa on vielä enemmän rahaa. Juokaa ja juokaa oikein. MATTI. Siihen ei monta käskyä tarvita. OLLI. Ja sitten tapelkaa. MATTI. Syntyy se sekin. OLLI. Se on, näet, juuri pääasia. No, tule nyt.
Totuuden nimessä mainitkaamme kuitenkin, ett'ei Topra-Hono kaikkia palkkaansa yht'aikaa hitkaissut, vaan syksyllisiä ansioita oli hänellä tavallisesti vielä joulunakin. Paljon niitä renginkauppoja tehtiin; ystävämme Muikkulan Matti vielä oli ilman. Hän sanoi Topra-Honolle: "toimita nyt minullekin renki, mies siivo ja nättiruokainen!"
Ja kuule, ole vaan huoletonna Annan suhteen, kyllä minä tytön taipumaan saan. OLLI. Hyvä! Pysykää sanassanne! Hynttäntyy ja purjetuuli, merimiehiä ollaan. Kultaa ei ole kummallaan, vaan toimeenhan tuota tullaan. OLLI. Minne matka? MATTI. Tallin vinttiin menen kyljelleni. OLLI. Ei, elä vielä maata mene. Kesäinen yö, jaksaa sen valvoakin. Kuules mitä minä sanon. MATTI. Nooh? Mitäs nyt?
Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä, Pani Wiipurin avaimet Kultaiselle luotaselle: "Venäläinen veikkoseni, Karjalainen kaunoseni! Jätä vielä heikko henki, Elä murhalla murenna, Ammuit taaton, ammuit maammon, Ammuit viisi veljiäni; Ota kultia kupilla, Hopehia puolikolla, Oman pääni päästimeksi, Henkeni lunastimeksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät