Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Rautatie on rautatie ja maantie on maantie ... maantie on maasta ja mullasta ja rautatie raudasta... Ja puutie puusta ja vesitie vedestä? Ja taas kuului rukin takaa pilkallinen hymähdys... Mutta Matti ei suuttunut... Elähän nyt, kyllä se on totta, että se niin on, kuin minä puhun... Et sinä mahda tietää, millä lailla sitä rautatietä myöten ajetaankaan ... luuletko, että hevosella?
Kuningatar, jonka hieno käsi oli määrätty ensiksi särkemään tämän leipuritaidon nerontuotteen, mursi hymyillen hopealautaselleen riemukulkueen orjista viimeisen, mutta Kustaa Aadolf, joka ei ollut taikauskoinen ja jolla tavallisesti oli aina hyvä ruokahalu, tarttui jotenkin armottomalla kädellä suureen torttukeisariin ja mätti ison osan hänen ruumistaan lautaselleen.
Olipahan kuin ojan kaivua. Vaan sitä ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eikä puhunut mitään. Kyllähän hänkin jotain tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran rautatiestä ja sen semmoisista, ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole.
"Jää minulle", vastasi Vitjakka; "tämä käsi sinua holhoo ja puolustaa". Nuorukaisen silmät välkkyivät miehuuden voimasta. Hän tunsi käsivartensa väkevämmiksi kuin milloinkaan ennen. Mutta vanha Pouttu pudisteli päätänsä. "Saammehan mennä kuulustamaan, mitä Matti Kurjella on siihen sanomista. Minä en hyvää vastausta odota. Ja jos niin on, niin tytär seuraa isäänsä.
Matti teki tehtävänsä niinkuin unissaan eikä vällttänyt niin mitään, kävikö asiat hyvästi tai huonosti, oltiinko linnassa tai ulkona, se oli Matille yhtäkaikki. Kun siinä sitten lyötiin pallia, tulla suhisi palli aivan Mattia kohti. Joku silloin huusi: "Matti, Matti ota koppi!"
Säälien katseli emäntä tuota vilusta värisevää joukkoa, piikainkin rukit seisahtivat ja silmät kiintyivät kummastuneina tuijottamaan hyörinään takan ympärillä. "Mistä te olette?" kysyi emäntä. Sanna mainitsi kotipaikkansa. Matti oli tullut jo hänkin tupaan ja ruvennut piippua latailemaan.
Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, sanoi ruustinna, omin silmin se nähdä pitää ... kyllä sitä täytyy käydä katsomassa! Suur' kiitosta! Jokohan pitänee käydä ? Kyllä ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan. Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekemään, kun kuulee. Ruustinna lähti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat vielä minkä mistäkin.
"Ole nyt tuossa joutavia höpöttämättä; näethän, ett'ei minulle ole mitään isoa vaaraa tullut ja tule nyt likempää katsomaan, minkälainen karhu on", sanoi Matti. Mutta vaimo ei uskaltanut petoa mennä kuollunnakaan lähelle; pelkäsi ja kauhistui tuota julmaa hirviötä, niin että oikein kauhusta vapisi.
Mutta Matti oli mennyt taas takaisin pirttiin, pannut maata ja nukkunut pitkälle puolen päivän rintaan. Sitten hän oli siitä kuitenkin noussut, venytellyt, haukotellut, katsellut ikkunasta pihalle, milloin mistäkin ja pannut uudelleen maata. Nousi kuitenkin siitä syömään.
Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos katasti ... välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi ... ja silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen. Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät kiinni. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät