Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Pahimmat aavistukset rupesivat minua vaivaamaan. Miehet, jotka oli vietävä vankilaan, olivat rohkeita, viekkaita roistoja, jotka eivät tulisi vähääkään epäröimään, jos toivoivat murhalla voivansa saada vapautensa takaisin. Sen he olivat jo kiinniottotilaisuudessa kyllin selvästi näyttäneet.
Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä, Pani Wiipurin avaimet Kultaiselle luotaselle: "Venäläinen veikkoseni, Karjalainen kaunoseni! Jätä vielä heikko henki, Elä murhalla murenna, Ammuit taaton, ammuit maammon, Ammuit viisi veljiäni; Ota kultia kupilla, Hopehia puolikolla, Oman pääni päästimeksi, Henkeni lunastimeksi."
Nyt soi luostarin kartanokello, joka oli merkkinä, että koko väestön piti tulla saamaan käskyjä priorilta. Tämä lisäsi hänen hurjaa vimmaansa, ja hän alkoi teroittaa veistä kakluuniin ennenkun lähti. Signe pelkäsi hänen kiivauttaan, veti hänen ovesta takaisin ja sanoi: "Appellona! Sinun sydämessäsi on raskas syntikuorma; elä lisää sitä enää murhalla.
Niinpä vetäkää meidät oikeuteen, minut ja vainaja ja », hän vaikeni hämillään, hän ei voinut päästää Reginan nimeä huuliltaan... Kirkkoherran silmistä leimahti salama häntä kohden... Päästen jälleen tasapainoonsa, jatkoi hän: »Kysykää, puhukaa, valaiskaa pimeys ja sitten tuomitkaa... Mutta tuomitkaa silloin myöskin tihutyö, joka on tuhonnut kartanoni ja omaisuuteni, jonka johdosta minun on pakko asua raunioissa kuin metsänpedon, ja joka vielä rankaisematonna huutaa taivaan kostoa Muista rikoksista en tahdo puhua, en siitä, että minua ja väkeäni uhkaatte murhalla ja kuoliaaksi lyömisellä, en siitä, että tahdoitte estää isäni ruumiin viemisen kirkkomaahan, sen annan teille anteeksi... Mutta linnani polton, sen vannon teille kostavani.
Kuin ette äskettäin jo kuullut ois, juur' äsken, mikä suhde Saladiniin minua sitoo? MUNKKI. Kuulinhan. RITARI. Ja silti ? MUNKKI. Niin oikein tuumii patriarkka , mutta Jumala, ritaristo... RITARI. Niist' ei mitään! Mua konnuuteen ei vaadi ne! MUNKKI. Ei toki? Vaan Jumalast' ei konnuutt' ole aina, mi ihmisistä tuumii patriarkka. RITARI. Saladin säästi henkeni: mä häntä murhalla kiittäisinkö?
Minulla ei juuri tunnon vaivoja ole, herra kreivi, vaan suoraan sanottu murhalla en toki tahtoisi sieluani rasittaa. Siitä ei milloinkaan puhtaaksi pääse, ja tulla hirteen ja teilattavaksi, ei sekään ketään sellaiseen rikokseen kehoita.
Kaunoinen impeni! Täällä saat sinä levätä luonani, sanoi hän. En koskaan lepää minä sinun luonasi, kuului neidon vastaus. Et ole sinä minulta kysynyt, rakastanko minä sinua. Väkivallalla olet sinä minut vienyt isäni talosta ja verellä ja murhalla olet sinä minut anastanut, vaan rakkauttani et ole voittanut. Mistä murhasta sinä puhut?
Hänen ikänsä soi hänelle siis joksikin ajaksi tuon turvallisuuden, jota minun oikeudentuntoni häneltä kielsi. Saastutettua käteni tällä inhoittavalla murhalla, aloin minä niin itsevaltaista hallitusta pitää ja menin niin loitos hirmuisuudessa, että otatin hengeltä monta kvaamalaista ja muuta, joita epäilin. Tuskin ainoakaan päivä kului, jona ei olisi verta vuotanut.
Eihän hän kuitenkaan olisi kestänyt Liisaa, yhtä vähän kuin Liisa häntä. Olisivathan he molemmat, jos he vielä vuodenkaan olisivat jatkaneet suhdettaan, olleet pelkkinä raunioina. Ei! Pikemmin sen olisi täytynyt päättyä murhalla tai itsemurhalla. Tai kenties se luultavammin olisi päättynyt kaksoismurhalla. Sillä eihän kumpikaan heistä olisi tahtonut jäädä toisen jälkeen elämään.
He eivät liene jakaneet saalistansa tasaisiin osihin miehiä myöden, vaan sen mukaan kuinka suuri osa ja miehuus kullakin oli ryöstäessä ja varastaessa. Tuosta osinkojen epätasaisuudesta lienee Issullekin ja Vanhanviran Antille tullut riita, joka päättyi murhalla ja josta Issu oli jo huilannut Siperiaan. Asia tuli tietysti oikeuden käsiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät