Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
MATTI. Kuinka usein sinä kyselet samaa asiaa? OLLI. Kuulehan, elä mene vielä. Pietiläkö antoi sen sinulle, toden totta, ja sinä poltit sen? MATTI. No, niin. OLLI. Mutta minkätähden et sitä tuonut omaan käteeni, niinkuin puhe oli. MATTI. Senkin olen jo monta monituista kertaa sanonut. Pidättäväthän tukkitoimet minua silloin kaupungissa, eikä ollut siellä mitään säilytyspaikkaa paperille.
Pari naapuria läksi samalla viemään tervaansa kaupunkiin, joten nuori Matti Makkonen sai heidät matkatoverikseen. Parin päivän päästä saapuivat matkamiehet Ouluun. Oli pimeä ja myöhäinen syysilta. Matkatoverit hajaantuivat kukin majataloonsa. Matti raukka jäi yksin kadulle. Kaupungin hälinä huumasi hänet niin, ettei hän muistanutkaan majatalon nimeä, johon hänen piti mennä.
Hän oli viimein nainut erään köyhän, mutta sievän piika-tytön, ja tuon vaimonsa alinomaisesta vaikutuksesta oli Matti vihdoin ruvennut näyttämään elämän parannuksen merkkiä. Määrätty huutokauppa-päivä tuli Marttalaan. Mahdotoin väen paljous kokoontui taloon, mikä mitäkin tarvettansa varten; Jaakkokin oli muiden joukossa.
Eihän se tämä vanha rukin rumilaskaan ... ei sillä tee liinoja kehrätessä mitään ... ja ovat vielä niin huonosti loukutettuja. Paremminkos villoja? Ja kun ruustinna vielä aikoi panna kankaan ... eikö panne jo tällä viikolla! Mistä se sitten kuteita saa, kun on kuteet täällä? Ei vastannut Matti siihen mitään ... yhä söi vain, ja ryyppäsi tuopista piimää.
"Jaha, ettekös te ole Telkiälän isäntä?" "Sehän minä olen Telkiälän Matti." "Jaha, kyllä se näytti rapistuneelta se teidän talo ja Rankolan herrastuomari sitä myös minulle puhui. Paljokohan siihen luulisitte puita tarvittavan?" "Paljohan siihen menee." Matti kurkisti akkunaan ja tuumaili: "seisookohan se ruuna siellä paikoillaan ."
Kun Vappu oli painunut metsään näkymättömiin, sanoi Pekka varsin ystävällisesti: "Terve tultuasi tänne, Matti!
Sitten ilmoitti hän Matille keinon, jolla paraiten saisi lumouksen Antista poistetuksi, ja Matti meni levollisena kotiinsa. Muutaman päivän kuluttua sanoi emäntä Anna Leenalle, että hän oli isäntäväen kanssa kutsuttu pitoihin Pällilään ensi sunnuntaina. "Minäkö olen kutsuttu pitoihin?" kysäsi hän kummastuneena. "Mistäs se tulee?"
Kun nyt olemme asiasta päässeet selville, niin onko sydämesi yhtä avonainen ja lempeä minua kohtaan kuin ensialussakin?" sanoi Matti. "Jumala sen yksin tietää, että sydämeni sykkii yksin sinulle, eikä kenellekään muulle, ei elämässä eikä kuolemassa", vakuutti Maija. Nyt vyörähti kummankin sydämeltä pois tuo ankara, raskas ja painostava taakka, joka heitä oli niin kauvan rasittanut.
Kas noin ... noin ... noin!... ja Matti repäisi langan peräimen irti siitä kepakosta, johon se oli kiinnitettynä, ja nakkasi kepakon itsensä kauaksi metsään... Ei Matti sitä saattanut Liisalle enää anteeksi antaa, että tämä oli heittänyt vanhan peräimen lankaan... Kumma kun ei jo ensimmäinen jänis ollut sitä katkaissut ... olisi kai se sen saanut, jos olisi tahtonut.
Ja minä puolestani olen päättänyt, että jos Matti tulee lähtemään mukaan, niin lähdemme parin päivän perästä, ja sitten toisen luokan vaunussa kahnaisemme poispäin tästä puolesta. Matin kohtaa ajattelen senkin tähden, kun teillä täällä on tämä eläminen näin rempallaan. Jos annatte Matin mukaan, niin kasvatan siinäkin toivossa Mattia mieheksi, että se kykenee teitä vanhaksi tultuanne kuurtoilemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät