Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kreiv' Pietari lausui: "Ratsuni saat, Sa koiras vetoon myönnä, Sulo Märthan laulan ma seurahain Jo tänään sydänyönä." Kun sydänyö nyt saapui niin, Kreiv' Pietari lauloi julki, Yli virran ja veen, yli metsän ja maan Sävel vieno kiirien kulki. Vait korpikuuset ne kuuntelee, Ei pauhaa virran koski, Yön tähdet ei tuikkia muistakaan, Kuu värjyy kalvasposki.
Ensimmäisessä nuoruuden kukoistuksessa ei hän ollut; hän oli yhtaikainen hänen kanssa ja kävi siis yhdeksättäkolmatta vuotta. Marthan kasvot olivat kuitenkin hänen mielestään muuttuneet paljoa kauniimmiksi. Löytyyhän semmoisia tyttöjä ja nuorukaisia, joissa vasta ruumin täysivoimaisena ollessa kauneuskin kehkeytyy.
Häntä elähytti kuitenkin taas pian uusi elämäninto, silloin piti hän sen ihan varmana, että vielä kerran olisi näkevä Marthan. Mutta jos tämä sillaikaa olisi mennyt naimisiin? Turhamainen kysymys. Rakkaudesta ja avioliitosta eihän hän ollenkaan tahtonut puhua hänen kanssaan, vaan ainoastansa hyvästä vanhasta ystävyydestä.
Mutta nähdessään sotamiesten loukkaavan tuskastunutta tyttöä, tarttui hän keihääsen, joka seisoi pöydän vieressä ja huusi raivostuneena: "Tyttö ei ole minun kultani, ja minä jään luoksenne, todistaakseni sen teille; mutta ken taittaa edes hiuskarvan häneltä, sen minä paikalla lävistän tällä keihäällä". Sotamiehet seisoivat hämmästyneinä ja antoivat Marthan mennä.
Päästyänsä kuolonkauhistuksista ajatteli Amos itsekseen: "Tuolla vaipuu kaksi ritarihovia ja vähän enemmänkin Lahn'in pyörteihin! Jos ei tuo kirottu kauneudenylpeyteni olisi ilmaissut mua ja jos en yhä vielä olisi liian hieno kerjäläiseksi, niin olisin jo tulevalla kuulla voinut viettää häitäni koulumestarin Marthan kanssa toisessa noissa ritarihoveissa".
Muisto siitä ajasta yhä enemmän lauhdutti hänen mieltään. Oskar, elä hylkää minua. Jaksaisin minä kantaa häpeän ja ylenkatseen, en välittäisi ihmisistä mitään, jos sinä pysyt minulle uskollisena ja rakastat minua niinkuin ennen. Holm hengitti syvään, hän ei kyennyt heti vastaamaan, katsoi vaan alas, oli hervahtunut ja harmaankalpea. Jännitettyinä riippuivat Marthan silmät hänessä kiinni.
Hyvä Jumala sentään!" Minä muutin puheen ainetta, Em'lyä mainiten. Vakuutettuani hänelle, etten ollut unhottanut, kuinka hän aina oli ottanut osaa Emilyn kohtaloon ja kuinka hyvästi hän aina oli tyttöä kohdellut, kerroin hänelle yleisesti, kuinka hänen enonsa oli saanut hänet takaisin Marthan avulla; joka, niinkuin tiesin, miellyttäisi vanhaa miestä.
Koska olin jo kauan aikaa sitten herjennyt kehoittamasta häntä heikoilla toiveilla, en tehnyt muuta muistutusta tähän ilmoitukseen, kuin että arvelin, että hän ehkä pian saisi nähdä Marthan. Ne mietteet, joita asia minussa synnytti, pidin takanani, ja ne olivat hyvin vähäpätöiset. Noin neljätoista päivää sen jälkeen kävelin eräänä iltana yksinään puutarhassa. Minä muistan hyvin sen illan.
Kun aamulla heräsin, ajattelin hyvin paljon pikku Em'lyä ja hänen mielenliikutustansa edellisenä iltana, Marthan lähdettyä. Minusta tuntui, kuin olisin jonkunlaisella pyhällä tavalla saanut tietoa noista perheellisistä heikkouden ja hellyyden kohdista ja että niitten ilmoittaminen yksin Steerforth'illekin olisi väärä.
He puhuivat molemmat, niinkuin tyttö olisi ollut kipeä; matalalla, hiljennetyllä äänellä, joka kuului selvästi, vaikka se tuskin kohosi kuiskausta korkeammaksi. "Parempi siellä, kuin täällä", lausui lujaan kolmas ääni Marthan, vaikk'ei hän liikahtanut paikaltaan. "Siellä ei kukaan tunne minua. Täällä jokainen tuntee minut". "Mitä hän siellä aikoo?" kysyi Ham.
Päivän Sana
Muut Etsivät