Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Kuinka monelle sinun tänäpänä on hankkiminen työtä, ystäväni?" kysyin minä. "Otaksun ettei ole useampaa kuin kaksi- tai kolmetoista? Tomin sisaresta olet kai jo päässyt erillesi?" "Enpä ole, sitä pahempi," vastasi vaimoni kärsivällisesti, "hän taitaa olla kotona taas. Hän on turhamainen lapsi, eikä hän viihtynyt maalla.
Kas, ukkoseni on heikko, sangen heikko ja hyväsydäminen, niin, Jumalani, niin hyvä sydäminen, että saattaisi varastaa vaikka nenänkin häneltä ja sydämen ruumiista. Onko tapahtunut joku onnettomuus? Kah, eikö luutnantti ole sitä kuullut, joka on joka miehen suussa? En, minä olen ollut maalla. Ah, Jumalani, Herraseni luutnantti!
Kummastelevin silmäyksin katseli Amrei usein syksyistä taivasta, se oli niin kirkas, niin pilvetön; ja maalla vihannoivat vielä niityt niin viheriöinä, ja hamput ovat kuni hieno verkko hajoitettuina siihen kuivamaan; talvikukat pilkistävät niiden välistä, ja kaarneet lentävät sen päällä ja niiden musta puku välähtelee kirkkaana auringon paisteessa; ei tuulahdustakaan ilmassa, ja lehmät syövät sänkipelloilla, piiskain pauketta ja lauluja kaikuu kaikilta pelloilta, ja metsäpääronapuu värähtelee hiljalleen ja pudottelee lehtiään pois.
Rouva aina vaan panee leikiksi. Mutta minä en toden perästä tiedä tällä kertaa, mitä niille laittaisi. Hiisi kaikkiakin, oikein pistää vihaksi. Mikä niitä aina tuoneekin tänne vastukseksi.» »Eihän niitä suuria laitoksia tarvitsekaan. Kunhan on ruokaa. Täytyy heidän ymmärtää, ettei maalla voi olla niin varustettuna joka aika.» »Kun olisi edes kaloja.
Nimens' suuress' arvoss' Siit' asti viel' on Kreikan maalla, kuin Hän kuningatar Zoen palveluksess' Ol' urheain Varjaagein joukoss'. BJ
Vähän ajan kuluttua alkoi kuulua toista ääntä, johon pienen puron kirkas ilakoiminen ei kuitenkaan hukkunut, eikä edes hämmentynyt, vaan esiintyi kirkkaana kuin jylhää taustaa vastaan. Se oli suurta, mutta lauhkeata, sykkivää pauhua, joka näytti kuuluvan samalla haavaa joka puolelta; ikäänkuin olisi heitä lähestynyt etäisiä karjalaumoja ontolla maalla kulkien.
Se on hänen teoksistaan kaikkein vähimmän sitä, mistä lähtien hän on korkeimpansa saavuttanut: laatukuvataidetta. Se ei ole enää epiikkaa, se on sielundraama romaanimuodossa. Myös elämänpiiriltään 'Pieni elämäntarina' on poikkeus Pakkalan tuotannossa: sen kohtalot eletään etupäässä säätyläiskodeissa, sekä kaupungissa että maalla.
Olen jo kertomuksessa »Eräs ylimyksellinen koti» koettanut kuvailla tätä perhettä, sen elämää ja asunto-oloja Helsingissä. Mutta minusta tuntui kuin heidän persoonallisuutensa täällä maalla olisivat ylenneet yhä selvemmiksi, ollen yhä täydellisemmin sopusoinnussa ympäröivän kehyksen, suuren sukukartanon, ylimyksellisen rakennuksen ja kaikkien sen muistojen kanssa.
Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja Wepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Wenäen maalla, ja enemmin lupasi hän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään.
Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen, Tuomahan tupahan viinat, Joka aamu antamahan. Mitäpä palkaksi minulle Vuoen orjana ololta? Oinas minulle annettihin, Tuonki pukkihin vajehin. Tuo pukki pahan-tapainen, Ei piätä pienet aiat; Otin hengen heinänpäällä, Kulkun ruoholla kuristin.
Päivän Sana
Muut Etsivät