Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Toinen pesä, yli kaupungin kuuluisa rivosta elämästään, oli Sundbergin työpaja. Siellä maksettiin tavallisesti palkat tuskinpa kolmea markkaa korkeimmissa erissä, joka tietenkin heti lyötiin viinaan, etenkin kun työpaikassa sai juopotella päivät ja yöt miten paljon vaan halutti. Mestari Sundberg olikin tavallisimmin aina joukossa.
Anni lauloi mukaan ja piti samassa toista kättänsä Lentsin olkapäällä ja toista lapsen päällä. Nyt kuului ylähältäkin ääni vastaavan: "Halleluja! Halleluja!" "Pilgrim! minun armas veljeni!" kiljahti Lents samaan läpi sydämmen tunkevaan ääneen, kuin kerran ennenkin. Kamarin ovi lyötiin ulkoa kirveellä rikki. "Vieläkö kaikin olette elossa?" huusi Pilgrim. "Vielä Jumalan kiitos olemme".
Sata, että hän ensin laskee oikean jalan kannelle. Hän polttaa tupakkaa. Hänellä on piippu suussa. Ei, hänellä on sikari! Ei! on! ei! Vetoja lyötiin toinen toistaan hullumpia ja sillä aikaa läheni tuo pieni kuunari, joka purjehti liki tuulta oikean puolen halsseilla, höyrylaivaa lähenemistänsä.
Vaan kun pullostain joka tilkan mies oli juonut, vait heti pään pani mättääseen ja jo tyynenä nukkui. »Leiriin taas pian sain, taas lähtöön rumpua lyötiin; sääntönä meill' oli tuo: myös voittainkin piti väistää! Matkaan järjestyi väki kaikki, ja kulku se alkoi.
Eräästä väkiviina-astiasta lyötiin pohja irti ja tuota palavaa ainetta syydettiin, ei ilman vaaratta, tulipunaisiksi kuumennettuihin uuneihin. Liekkien räiske esti lämmittäjät kuulemasta toisiansa.
Taisteltiin, ja meni voitto meiltä, harvat lähteneistä surman vältti, hajonneet kuin lehdet tuuleen nekin. Kosto nyt kuin kevättulva kuohui seudun yli; kaikki, miehet, naiset, aseeton kuin aseellinen, lyötiin. Aamulla jo tänne virta vyöryi, kirkkoon ensi kertaa soitettaissa, meillekin yks osui turman laine. Mutt' en viivy murheen muisteloissa.
Samassa kun tuomarit kiivaasti väittelivät keskenänsä ja Theophilo seisoi tyynenä ja kuunteli, lyötiin ovet kerrassaan auki ja aseella varustetun joukon palvelijoita ja ystäviä ensimäisenä hyökkäsi Amatfiah huoneesen, juoksi poikansa luokse, pusersi hänet syliinsä huutaen: "Minä tahdon pelastaa sinun tahi kuolla, poikani!" Meteli ja hämmenki tuli suureksi.
Stanleytä seurasi Usavaraan, johon hän oli jättänyt Lady Alicen, englantilainen upseeri ja Stanley lupasi kuukauden päästä tulla takaisin, jonka ajan överstin piti odottaa häntä. Kello 5 aamulla lyötiin rumpuihin ja ne veneet, joiden oli lähdettävä Stanleyn mukana, kokoontuivat. Lady Alice nosti ylös ankkurin; tavaramytyt, lampaat, vuohet ja siipi-eläimet olivat jo asetetut paikoilleen.
Lähinnä olevat ryssät heitettiin sivulle taikka lyötiin maahan, ja Suomalaisten pieni urhea joukko tunki eteenpäin puolen kirkkomaan ylitse, jonka he peittivät Venäläisillä kuolleilla ja haavoitetuilla. Mutta edemmäksi eivät Suomalaiset päässeet sillä taaja venäläinen soturirivi sulki päättävästi tien. Erkki oli kuin järkensä kadottanut.
Ei, virkkoi vanha isäntä ystävällisesti, jääkää te vaan tänne. Te olette meidän vieraamme. Me sanoimme teidät tervetulleeksi, ja tervetullut olkaattekin. Olin ääneti hetken aikaa, sillä teidän sananne johdattivat mieleeni minun poikani, joka lyötiin kuolijaksi eräässä päihtyneitten mellakassa viisitoista vuotta sitten.
Päivän Sana
Muut Etsivät