Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Hyvästi, herra pastori! No, joko te menette pois! Vastahan kello on lyönyt kaksitoista. Hyvästi, rouva pastorska! Kiitoksia vaan käymisestänne!
DUNCAN. Oi urho serkku! Uros ansiosta! SOTURI. Kuin päivän koita julmat ukonilmat Ja myrskyt haaksirikkojatkin seuraa, Niin hurman lähde tääkin turmaa huokui. Kuningas skottein, huomaa, huomaa! Tuskin Miehuuden aseill' oli oikeus lyönyt Käpälämäkehen nuo käppäät kernit, Kun Norjan herra, etuansa käyttäin, Aseilla kirkkailla ja virkein voimin Jo täytti päälle. DUNCAN. Mut Macbeth ja Banquo?
Se siis on lankeemuksen tuomio; sillä ilman lankeemusta meillä ei olisi kärsimystä, kipua, eikä kuolemaa, ei myöskään ääretöintä, ikuista onnellisuutta saavutettavana, ellei vapahduksen hetki olisi lyönyt Golgathalla. Tämä elämämme on vain kouluaika, täynnänsä vastuksia ja murheita, mutta niin vähän iloa.
Hän oli itkenyt ajatellessansa kirkastettua isäänsä, joka oli vapautettu tästä maallisesta kuoresta; vaan tuon saman ruumiin vieressä, joka raskaalla kädellään oli hänen elämänsä autioksi tehnyt, joka oli häntä lyönyt ja jalkojensa alla polkenut, tämän ruumiin vieressä hän ei voinut itkeä, hän oli kuin kivettynyt! Hän rukoili tyynesti "isämeidän", vaan hän ei polvilleen laskeunut.
Kukapa tuota juuri lyönyt olisi, joka on sellainen karuuna. Vaikka kyllähän sanotaan, niin että ei sonni niin suuri, ettei ajaja suuree. Missä tuo lie ollut. Eivät ne nuoret ennen noin hulluja ja päässilmäisiä olleet. »No no muori, antaahan nuortenkin. Mutta kuinka, eikö muorikaan kirkossa ole?» »Kirkkoon tästä sitte pääsee, kun pitää aina olla kotokissana. Eikä siellä mieli paljon parane.
"Minä kannoin hänen tänne," kuiskasi Thore ja nousi rahilta; "arvelin että hän saa parhaimman hoidon sinun luonasi." "Kuka häntä löi?" kysyi Kari vakaalla äänellä ja katsoi Thorea suoraan silmiin. "Minä en häntä lyönyt, mutta minä härsytin häntä, ja se on melkein sama asia," sanoi Thore hiljaa.
Ja hän nousi seisoalle eteeni vielä suuremmalla riemulla, kuin äsken, nyykäyttäen päätänsä ja lyöden useita kertoja rintaansa, siksi kuin olisi luullut, että hän oli melkein nyykäyttänyt ja lyönyt kaiken hengen ruumiistansa. "Kurja, seka-aivoinen toveri, Sir", lausui Mr.
Cajus Ligarius, Noin milloinkaan ei vihannut sua Caesar, Kuin horkka tuo, jok' on sun laihaks tehnyt, Mit' on nyt kello? BRUTUS. Lyönyt kahdeksan. CAESAR. Kiitokset kohteliaasta vaivastanne! Antonius, huomenta! ANTONIUS. Huomenta, jalo Caesar! CAESAR. Käsky viekää Sisähän tuonne, että ovat valmiit. On väärin itseään näin vartouttaa. Oh, Cinna! Oh, Metellus! Kah, Trebonius!
Eikö hän kättänsä ojentanut, tarttuakseen sinun rintaasi? Ha haa jos olisi tietänyt sinun kuuluvan hänen sukuunsa, niin olisi lyönyt sinut kuoliaaksi kiveen jalkojensa juuressa". Ja vanhan eukon silmät säkenöivät. "Minä koetin salata kasvojani niin hyvin kuin mahdollista, mutta hän ei pitänyt silmistäni".
Olenhan minä jo vanha, enkähän minä näköäni milloinkaan ole kehunut. Mutta tarvitsiko nyt siitä hänen silmänsä välähtää niinkuin äkäisen, salavihaisen koiran. Ja jos nyt häntä hartioista vähän hyväilinkin, niin olisiko tarvinnut tiuskata: »Mene siitä kompuroimasta!» ja sitä vaille, ettei kapustalla lyönyt. Enhän minä kuin lepyttääkseni, ettei enää juroteta että sovitaan pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät