Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kun miehet olivat päässeet porstuaan, sammutti Inkeri tulen ja pani kiinni luukun. Onko äitisi todella hyvin kipeä? kysyi Tuomas. On. Hän on hyvin heikko. Luulen, että hän kohta seuraa Sikkeä. Inkeri hyrähti itkuun. Elä itke, Inkeri. Tuomaan ääni värähteli myös. Ennen kuin neljännen päivän aamu koittaa, täytyy meidän olla täällä miesjoukolla. Silloin tulee hirmuvallasta loppu.
Erään miehen avulla, jonka Ligelius ensin kutsui luokseen, mutta johon hänen sitten täytyi tarttua käsin ja ravistella, ennenkuin sai hänet tointumaan, kantoi hän Skytten alas kirurgin luo, joka ison luukun alla oli tehnyt valmistuksiaan haavoittuneiden vastaanottamiseksi. Tässä on ensimmäinen hoidettavanne, sanoi Ligelius. Kohta saatte niitä tusinoittain... Pitäkää hänestä hyvää huolta!
Ensin tahtoi Anna juosta alas tätä sanomaa toisillenkin ilmoittamaan, mutta sydän ei sallinut! Niinkuin kiini-naulittu seisoi hän luukun ääressä ja katsoi alas. Ja rykmentti rykmentin perään tuli ja katosi maantiellä, ääretön rivi vanhoja ja nuoria, ratsu- sekä jalka-miehiä, yhä vieläkään ei tahdo rivi loppua.
Mitenkä tulevat ne toimeen, joilla ei ole veljeä, ei sisarta, ei ketään maailmassa? HANNA. Kerro nyt vielä teaatterista jotain. Oliko paljon väkeä? MAIJU. Täysi huone. Lippu luukun päällä. JUSSI. Oho? Oikeinko todella? HANNA. Mutta kuule, miksi sinä nytkähtelet niin somasti? MAIJU. Mitenkä nytkähtelet? HANNA. Noin, tuolla tavalla. Etkö siitä itse tiedäkään? MAIJU. Tiedänhän minä. Ei se mitään.
Ehkä Mari, joka kyllä on maailman menoa oppinut tuntemaan, olikin jättänyt luukun auki, tietäessään minun kuuluvan siihen sukupuoleen, jonka turmeluksesta naiset ovat niin paljon kirjoittaneet. Eihän ihminen voi milloinkaan olla liiaksi varovainen. Siinä tapauksessa hän olikin tarkoittanut sekä minun maineeni että hänen, vieläpä koko perheellisen onneni, suojelemista.
Kiivas vanhus ojensi vilkkaasti kätensä tarttuakseen siihen ja nostaakseen sen jälleen ylös, mutta se oli liian raskas ja hänen yrityksensä olisi tuskin onnistunutkaan, joll'ei roomalaistapaan pukeutunut nuorukainen olisi tullut hänelle avuksi sekä kädellään ja olallaan kohottanut ylös putoavan luukun keveästi ja ilman ponnistuksitta, ikäänkuin se ei olisikaan ollut tehty lujista lankuista, vaan punottu pienistä pajun vitsoista.
Se tulee sitten, kun kaikki ovat menneet. Se tulee aivan varmaan ainakin huomenaamuna ennen lähtöään. Aamupuoleen yötä Marja nukahti, mutta heräsi yhtäkkiä kavioiden töminään, rekien narinaan, miesten huikkauksiin ja tiukujen kilinään. Jonkun reki rusahti saunan nurkkaan, niin että karsta katkesi päreestä. Meteli kulki ohitse kuin raepilvi, jäälle häipyen. Kun Marja avasi luukun, oli jo päivä.
Ja niinkuin huokaus Jumalan puoleen ei koskaan jää kuulematta, tuli niinikään Annankin sydämeen rauha ja toivo takaisin. Rauhoitetuin sydämin nousi hän ylös, ja luukun ääreen astuen, katseli hän levollisesti pientä hautausmaata, jonka muurit näkyivät luukusta; sieltä näki hän muiden hautamerkkien joukosta isä- ja äiti-vainajansa ristit kuun valossa loistavan.
Siinä oli kovat käsissä, sillä oli suuri joukko kynäsoturia postitoimistossa, jotka hakivat, ja etenkin oli vanha, ansiokas postimestari, joka oli uskottava asia; mutta, kuinka asia mulkattiin, niin pääsimme me ukko Tallinder'istä, ja nyt saa hän hoitaa Nuckköping'in postia ja istua luukun ääressä kunnia-merkkinensä. Nyt tulee teidän hakea hänen virkansa.
"Mutta täytyyhän ne hakata niin märkiä kuin ovatkin, rakas Löfstedt," naurahteli rouva, joka huomasi että hänen kaikkensa kaikissa, ukko Löfstedt, oli saanut asian nurin-narin. "Mutta mistä se johtuu että on..." "Olkia kadulla, voin ymmärtää?" "Niin." "Niinpä oli laitani, kun aamulla avasin luukun ja pistin jalkani ulos, meni se niin syvälle, etten laisinkaan luullut pohjautuvan.
Päivän Sana
Muut Etsivät